Pamfylian Pergan yhdeksän marttyyria Leontios, Attos, Aleksanteri, Kindeos, Mnesiteos, Kyriakos, Menaios, Katunos ja Eukleos

Keisari Diocletianuksen aikana, vuoden 300 tienoilla, yhdeksän kristittyä kärsi marttyyrikuoleman Pamfylian Pergassa. Menaios oli puuseppä ja muut olivat työmiehiä. Heitä yhdisti palava rakkaus Jumalaan ja päätös uhrata itsensä marttyyreina uskonsa puolustukseksi ja Kristuksen kunniaksi. Luovuttuaan kaikesta, mikä pidätteli heitä tässä elämässä, he menivät eräänä yönä läheiseen Artemis-jumalattaren temppeliin ja kaatoivat kaikki epäjumalankuvat. Pian heidät löydettiin, vangittiin ja vietiin kuulusteltaviksi Pergaan (toisten tietojen mukaan Sidaan) Pamfylian maaherran Flavius Zoiluksen eteen.

Kun kristityt kieltäytyivät luopumasta Kristuksesta, heitä alettiin kiduttaa. Ensin heitä hakattiin julmasti, heidän kupeitaan poltettiin, heidän lihaansa revittiin rautanauloilla ja lopuksi heidän silmänsä kaivettiin kuopistaan. Sitten kristityt suljettiin vankilaan, mutta maaherra määräsi, ettei heille saa antaa ruokaa eikä vettä. He olivat pitkään vankilassa, mutta eivät menettäneet rohkeuttaan. Kun heidät lopulta raahattiin vankikopeistaan villipetojen eteen, eläimet pysähtyivät paikoilleen eivätkä koskeneet marttyyreihin. Silminnäkijät huudahtivat: ”Ihme, ihme! Suuri on kristittyjen Jumala!” Samassa salama välähti ja sitä seurasi ukkosenjyrinä ja raesade. Marttyyrit kuulivat korkeuksista äänen, joka kutsui heitä liittymään taivaan kuoroihin. Äänen rohkaisemina pyhät marttyyrit ojensivat innokkaasti kaulansa miekan alle päästäkseen Kristuksen kunniaan ja kirkkauteen.