Frumentios (Fremonat) ja hänen veljensä Edesios olivat kristittyjä, jotka opiskelivat filosofiaa Foinikian Tyroksessa. Joskus vuoden 315 (toisen ajoituksen mukaan 330) tienoilla heidän opettajansa Meropios päätti lähteä seikkailemaan Punaisenmeren takaisiin tuntemattomiin maihin, ja Frumentios ja Edesios lähtivät hänen mukaansa. Paluumatkalla he rantautuivat Etiopian Aduliksessa täydentämään elintarvikkeitaan, kun rosvot hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja surmasivat koko seurueen. Ainoastaan Frumentios ja Edesios säästyivät verilöylyltä, sillä he olivat harjoittamassa opintojaan erään puun katveessa.

Kuolemalta säästyneet nuorukaiset vietiin Axumiin lahjaksi Etiopian kuninkaalle. Kuningas piti heidän ulkonäöstään ja ylevästä esiintymisestään. Edesioksesta tuli hänen juomanlaskijansa ja Frumentioksesta kuninkaallisten arkistojen hoitaja. Kuningas näki Frumentioksen olevan hyvin älykäs ja kyvykäs, joten hän sai tulla kuninkaan kotiin, kouluttaa hänen perijäänsä ja hallita hänen omaisuuttaan. Nuorukaiset palvelivat kuningasta uskollisesti vuosikausia.

Kun kuningas tunsi loppunsa lähestyvän, hän palkitsi Edesioksen ja Frumentioksen päästämällä heidät vapaaksi. Kuninkaan kuoltua valta jäi kuningattarelle ja heidän ainoalle pojalleen, joka oli kuitenkin vielä varsin nuori. Kuningattaren pyynnöstä Edesios ja Frumentios jäivät vielä huolehtimaan valtion asioista, kunnes poika olisi täysi-ikäinen.

Kun Frumentios sai tietää kaupungissa käyvien roomalaisten kauppiaiden joukossa olevan kristittyjä, hän kutsui nämä luokseen ja paljasti kuka oli. Hän antoi heidän valita itselleen sopivan paikan jumalanpalveluksia varten. Frumentios rakennutti kirkon ja ohjasi muutamia etiopialaisia kristinuskoon. Näin kristityt saivat oman kirkon Axumiin.

Kuninkaan pojan tultua täysi-ikäisiksi Edesios ja Frumentios hyvästelivät Etiopian hovin. Edesios ikävöi sukulaisiaan ja palasi Tyrokseen, jossa hänet vihittiin papiksi. Frumentios sen sijaan oli täynnä apostolista intoa ja matkasi vuonna 328 (toisen ajoituksen mukaan 347) suoraan Aleksandriaan arkkipiispa Athanasioksen (296–373) puheille. Frumentios kertoi kaiken tapahtuneen ja kuvasi, kuinka suuri evankeliumin hyvän sanoman jano etiopialaisilla oli. Hän pyysi Athanasiosta lähettämään maahan piispan ja papistoa. Pyhä Athanasios iloitsi suuresti kuulemastaan ja kutsui koolle papistoaan. Päätettiin, että Frumentios itse vihittäisiin piispaksi, sillä hänellä oli kaikki työssä tarvittavat valmiudet: ”Kukapa voisi karkottaa tietämättömyyden usvan ja valaista tuon kansan jumalallisella valolla paremmin?”

Frumentios ei lähtenyt tapaamaan sukulaisiaan vaan palasi suoraan Axumiin. Jumalan armon avulla hänestä tuli voimallinen Jumalan sanan julistaja, joka ei ollut missään suhteessa apostoleja vähäisempi. Hän kulki kaupungeissa ja maaseudulla, opetti väsymättä ja paransi sairaita osoittaen siten evankeliumin voiman. Apostoliset merkit seurasivat häntä, ja kansaa kääntyi kristityiksi sankoin joukoin. Kastettujen joukossa olivat kuninkaan pojat Abreha ja Asbeha. Kuningas, joka oli tuntenut Frumentioksen nuoruudestaan saakka, kysyi, miksei hän ollut tehnyt yhtään ihmettä edellisellä kerralla maassa viipyessään. Frumentios vastasi: ”Tämä ei perustu minun omiin lahjoihini vaan saamaani pappeuteen. Tämän lahjan sain herraltani Kristukselta. Minut vihki suuri Athanasios mystisellä voitelulla ja sen jälkeen minut kaunistettiin apostolisella armolla ja lähetettiin teidän luoksenne. Koska te otitte minut vastaan uskossa ja rakkaudessa, tämän korkean pappeuden armo tai paremmin sanoen Jumalan armo vaikuttaa minun kauttani ja saa aikaan ihmeitä, kuten itse näette.”

Frumentioksen johdolla rakennettiin lukuisia kirkkoja. Evankeliumi jatkoi leviämistään maassa, ja kuudennella vuosisadalla Etiopian valtakunta oli jo kokonaan kristillinen. Tieto Frumentioksen menestyksestä kiiri myös Eurooppaan, jossa harhaoppinen keisari Konstantios II (337–361) oli jo karkottanut pyhän Athanasios Suuren istuimeltaan. Keisari ei halunnut Etiopian valtakunnan jäävän ortodoksien haltuun ja hän kirjoitti Axumin kuninkaalle Ezamekselle pyytäen tätä lähettämään Frumentioksen takaisin Aleksandriaan areiolaista uudelleenkoulutusta varten. Areiolainen piispa Teofilos jopa lähetettiin kohti Etiopiaa vuonna 357, mutta hän ei koskaan päässyt perille vaan päätyi matkallaan Jemeniin ja katosi sinne.

Pyhä Frumentios nukkui pois korkeassa iässä vuoden 380 tienoilla. Hänen kallisarvoisten pyhäinjäännöstensä äärellä tapahtui monia ihmeitä. Etiopialaiset alkoivat kutsua häntä nimillä Abuna, ’Isämme’, kesate berhan, ’valontuoja’, ja Aba salama, ’rauhan isä’. Abuna on yhä Etiopian kirkon johtajan kunnianimi. Etiopialaisen tradition mukaan Frumentios laati ensimmäisen Uuden testamentin etiopialaisen käännöksen. Pyhän Frumentioksen muistoa vietetään roomalaiskatolisessa kirkossa 27.10. ja etiopialaisessa 2.8. ja 27.12.

Pyhä Dionysios eli toisella vuosisadalla keisari Marcus Aureliuksen aikana (161–180). Hänet tunnetaan erityisesti kirjeiden kirjoittajana. Dionysioksen kirjoitusten avulla kaukanakin olevat kirkot pääsivät osalliseksi hänen apostolisesta innostaan ja Jumalan hänelle suomasta armorikkaudesta. Kirjeillään Dionysios vahvisti kristittyjä ortodoksisessa uskossa ja antoi heidän päästä osalliseksi hengellisestä ravinnosta sen mukaan mitä kukin tarvitsi. Hän lähetti kirjeitään spartalaisille ja ateenalaisille, Nikomedeiaan, Kreetan Gortynaan ja Knossokseen, Paflagonian Amastrikseen ja Pontokseen. Roomaan kirjoittaessaan hän ylisti kirjettä, jonka pyhä Clemens (25.11.) oli aikanaan lähettänyt Roomasta hänen omalle seurakunnalleen Korinttiin.

Dionysios kehotti kristittyjä rauhaan ja ykseyteen, kutsui heitä evankeliumin mukaiseen elämään, vastusti markionilaisten¹ opetuksia, selitti kirjoituksia, kehotti siveyteen, antoi neuvoja avioelämään, kehotti piispoja ymmärtämään ihmisten heikkoutta ja käski ottaa langenneet takaisin kirkon yhteyteen.

Pyhän Dionysioksen maine oli niin suuri, että harhaoppiset yrittivät muuttaa hänen kirjeidensä tekstiä saadakseen osoitettua oman kantansa oikeaksi hänen avullaan. Pyhä Dionysios kuoli marttyyrina tuntemattomissa olosuhteissa.

Pyhä Filumenos oli kotoisin Vähän-Aasian Lykaoniasta ja hän vaikutti keisari Marcus Aureliuksen aikana (270–275). Hänen työnään oli toimittaa viljaa Galatiaan. Hänet ilmiannettiin maaherra Felixille ja kutsuttiin Ankyraan (nyk. Ankara) tuomioistuimen eteen. Rohkeasti hän tunnusti olevansa kristitty. Käsistään ja jaloistaan kahlehdittuna hänet nostettiin ilmaan ja häntä lyötiin puumiekoilla. Sitten hänet pantiin tulikuumaan uuniin, mutta ihmeellisellä tavalla hän säilyi vahingoittumattomana. Lopulta hänen jalkansa ja kätensä sidottiin kiinni hänen päähänsä ja häntä raahattiin maassa noin viisi kilometriä, kunnes hän antoi henkensä Jumalan käsiin ja sai Häneltä kuihtumattoman marttyyriseppeleen.

Pyhä Saturninus (Sernin) oli yksi seitsemästä lähetyssaarnaajasta, jotka Rooman paavi lähetti Galliaan 240-luvun lopulla. Saturninuksen alueeksi tulivat Languedoc, Gascogne ja Espanjan vastaiset raja-alueet. Hänen julistuksensa otettiin kaikkialla myönteisesti vastaan, mutta Caracassonnen kovasydäminen väki ei halunnut kuulla hänen sanomaansa. He pitivät Saturninusta vangittuna, mutta lopulta enkeli vapautti hänet.

Saturninus päätyi pakomatkallaan Toulousen kaupunkiin, jonka asukkaat olivat vastaanottavaisempia. Kun hän paransi kaupungin hallitsijan Marcelluksen tyttären Austriksen leprasta, kaupunkilaiset olivat halukkaita vastaanottamaan evankeliumin sanoman. Saturninus perusti kaupunkiin kirkon, paransi sairaita ristinmerkin voimalla ja opetuksillaan sytytti ihmisissä palavan rakkauden Jumalaan. Lopulta Saturninus jätti kirkon pyhän Papuluksen haltuun ja lähti itse kohti Espanjaa. Hän evankelioi oppilaansa Honestuksen kanssa Pamplonassa ja Toledossa.

Pyhän Papuluksen marttyyrikuoleman jälkeen Saturninus palasi Toulousen kaupunkiin. Jumalan armo loisti hänessä niin kirkkaasti, että kaupungin pakanalliset oraakkelit eivät kyenneet ennustamaan mitään pappiensa rukouksista ja uhreista huolimatta. Kerran he olivat uhraamassa härkää, kun Saturninus kulki ohitse. Joku tunnisti hänet ja alkoi huutaa: ”Tuolla on uskontomme vihollinen, sen uuden lahkon johtaja, joka häpäisee jumaliamme kutsumalla niitä piruiksi! Hänen läsnäolonsa estää oraakkeleita ennustamasta. Kostetaan se, miten hän on meitä ja jumaliamme häpäissyt: pakotetaan hänet joko uhraamaan tai kuolemaan, sillä sekin kyllä miellyttää meidän jumaliamme!”

Saturninuksen toverit pakenivat, mutta hän itse vastasi tyynesti: ”Tunnen vain yhden, todellisen Jumalan. Kuinka voitte odottaa minun pelkäävän teidän kuvitteellisia jumalianne, joiden itsekin myönnätte pelkäävän minua?” Piispan sanat nostattivat sekasorron. Väkijoukko otti hänet kiinni ja hakkasi häntä. Papit sitoivat hänen jalkansa paksuun köyteen, jonka toinen pää oli sidottu uhrattavaan härkään. Terävillä piikkisauvoilla ärsytetty härkä rynnisti ulos temppelistä. Pyhän marttyyrin pää murskaantui saman tien. Härkä juoksi pitkin kaupungin katuja, niin että marttyyrin ruumis kului riekaleiksi. Kaksi köyhää kristittyä naista otti pyhän ruumiin, asetti sen puiseen arkkuun ja hautasi sen lähistölle.

Paikalle, johon härkä pysähtyi, rakennettiin Pyhän Saturninuksen kirkko, jonne hänen jäännöksensä siirrettiin. Toulousen apostolin haudalla tapahtui seuraavina vuosisatoina paljon ihmeitä.

Pyhä Brendan eli Irlannissa 500-luvulla. Hän oli yksi pyhän Finnianin oppilaista Clonard Abbeyssä. Brendan valittiin mukaan siihen kahdentoista munkin ryhmään, joka tunnetaan Irlannin kahtenatoista apostolina, mutta koska hän oli jo liian vanha patikoimaan pitkiä matkoja, hänen sijastaan matkaan lähti nuorempi Brendan (Clonfertilainen). Vanhempi Brendan sen sijaan perusti Birrin luostarin Parsonstownin tienoille. Hänen maineensa kasvoi niin, että häntä alettiin kutsua ”Irlannin profeettojen päämieheksi”.

Brendan oli myös pyhän Columban (9.6.) läheisimpiä ystäviä ja hänen siunauksestaan Columba lähti Ionan saarelle. Kun kateelliset piispat myöhemmin erottivat Columban ehtoollisyhteydestä, Brendan marssi Meltownin (Meath) kirkolliskokoukseen, jossa hän kumarsi Columban edessä ja suuteli häntä kunnioittaen. Brendan totesi: ”Jumala ei ekskommunikoi häntä teidän väärien päätöstenne mukaan, vaan paremminkin kunnioittaa häntä entistä enemmän.” Hämmentyneet piispat peruivat päätöksensä.

Kun pyhä Brendan kuoli Birrissä vuonna 573, Columba näki Ionan saarella, kuinka enkelit kantoivat hänet taivaaseen. Pyhän Brendanin luostarista on säilynyt merkittävä koristeellinen evankeliumikäsikirjoitus, joka tunnetaan kirjurinsa MacRegolin (k. 822) nimen mukaan.