Neljä kruunattua marttyyria

Roomassa kunnioitetaan suuresti kahta marttyyrien ryhmää, jotka molemmat tunnetaan ”neljän kruunatun marttyyrin” nimellä. Keisari Diocletianuksen aikana Roomaan tuli työskentelemään viisi ulkomaalaista kivenhakkaajaa. Neljä heistä oli kristittyjä, ja viideskin kääntyi myöhemmin kristityksi. He tekivät taidokkaita kaiverruksia keisarin louhoksilla ja työpajoissa.

Toiset kivenhakkaajat alkoivat kadehtia näitä neljää kristittyä. Tietäen heidän vakaumuksensa he saivat juoniteltua keisarin tilaamaan kreikkalaisen parantajajumalan Asklepioksen patsaan juuri tältä nelikolta. Kristityt kivenhakkaajat eivät suostuneet tekemään patsasta. Kun he myös kieltäytyivät uhraamasta, heidät vangittiin. Heidän kuulustelujaan johtanut virkamies kuoli yllättäen, ja hänen sukulaisensa pitivät kivenhakkaajia syyllisinä. Keisari myöntyi sukulaisten vaatimuksiin ja tuomitsi kristityt kuolemaan.

Marttyyreihin kiinnitettiin lyijypainot ja heidät surmattiin hukuttamalla. Nämä neljä pyhää marttyyria kruunattiin vuoden 305 tienoilla. Roomalainen perimätieto tuntee heidät nimillä Claudius, Nicostratus, Simpronian ja Castorius. He olivat tulleet joko Persiasta tai Pannoniasta, nykyisen Unkarin alueelta. Erään version mukaan he sekä työskentelivät että kärsivät Pannoniassa, josta heidän pyhät ruumiinsa tuotiin Roomaan.

Toinen roomalainen marttyyrinelikko tunnetaan nimillä Severus, Severianus, Carpoforus ja Victorinus. He olivat sotilaita, jotka kieltäytyivät uhraamasta samaisen Asklepios-jumalan kunniaksi Trajanuksen kylpylässä. Heidät hakattiin kuoliaiksi ruoskilla, joissa oli lyijypainot. Heidän ruumiinsa heitettiin likaojaan, mutta paavi Melchiades (Miltiades, 311–314) hautasi ne myöhemmin kukkulalle Via Labicanan varrella. Paikalle rakennettiin myöhemmin marttyyrien kunniaksi kirkko, joka tunnetaan nimellä Santi Quattro Incoronati. Neljää pyhää kruunattua marttyyria ovat kunnioittaneet omana suojelijanaan erityisesti kivenhakkaajat.