Naisprofeetta Hulda

Vanha testamentti paljastaa hyvin vähän yksityiskohtia vanhurskaan naisprofeetta Huldan elämästä. Vanhurskas profeetta Hulda eli Juudan kuningas Josian aikana (640–609 eKr.). Huldan lisäksi Vanhan liiton ajalta tunnetaan muitakin naisia, joita kutsuttiin naisprofeetoiksi. Näitä olivat Aaronin sisar Mirjam, Debora sekä profeetta Jesajan vaimo.¹

Hulda oli naimisissa. Hänen aviomiehensä Sallum työskenteli Jerusalemin temppelissä pyhien vaatteiden vartijana. Huldan appi oli nimeltään Tokhat, jonka isän nimeksi mainitaan Hasran. Hulda ja Sallum asuivat Jerusalemin uudessa kaupunginosassa.²

Huldan elinaikana Juudan kuningas Josia toteutti valtakunnassa uskonnollisen reformin. Josia pyrki palauttamaan oikean ja todellisen Jumalan palveluksen. Kuningas tuhosi valtakunnan alueella kaikki epäjumalanpalveluspaikat. Saatuaan koko maan puhtaaksi Josia käänsi huomionsa Jerusalemin temppeliin, jota alettiin korjata. Korjausten aikana temppelistä löydettiin Lain kirja (2. Aik. 34:3–14).

Kun Kuningas Josia sai kuulla, mitä kirjaan oli kirjoitettu, hän repäisi surussaan vaatteensa. Hän pyysi miehiään menemään kysymään neuvoa Herralta. “Kysykää sitä niin minun kuin kansani puolesta, kysykää koko Juudan tähden”, kuningas sanoi. “Herra on varmasti pahoin vihastunut meihin. Isämme ovat herättäneet hänen vihansa, kun eivät ole kuulleet tämän kirjan sanoja eivätkä ole eläneet kaikkien niiden käskyjen mukaisesti, jotka siihen on meitä varten kirjoitettu”, hän jatkoi (2. Kun. 22:3–13).

Kuninkaan miehet menivät profeetta Huldan luo ja esittivät tälle asiansa. Kuninkaan toimista kirjoittaneen pyhän Hieronymuksen (15.6.) mukaan ihmisten ei tulisi ihmetellä sitä, että Juudan kuningas kysyi neuvoa Sallumin vaimolta, kun vankeus ja Jumalan viha uhkasivat Jerusalemia. Pyhä Hieronymus totesi tästä, että pyhien kirjoitusten lakina on ylistää naisia silloin kun pyhät miehet epäonnistuvat.³

Hulda vastasi Josian lähettiläille Jumalan toteuttavan kaikki ne kiroukset, jotka olivat mainittuina Lain kirjassa. Profeetta ilmoitti Jumalan sanaksi seuraavan: “Minun vihani tulvii tämän paikan ylle, eikä se ehdy.” Näiden tuomiosanojen jälkeen Hulda kuitenkin lisäsi, että Jumala armahtaisi Josiaa tämän nöyryyden vuoksi.

Jumalan suuna toiminut Hulda antoi kuninkaalle seuraavanlaisen viestin: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Olet nyt kuullut sanani, ja ne ovat tehneet sydämesi levottomaksi. Sinä nöyrryit Jumalan edessä, kun kuulit, mitä olen sanonut tästä paikasta ja sen asukkaista. Sinä nöyrryit, sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni, ja siksi minä kuulen sinua, sanoo Herra. Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa hautaasi. Silmäsi eivät joudu näkemään sitä onnettomuutta, johon minä tämän paikan ja sen asukkaat saatan.”⁴

Profeetta Huldan sanat toteutuivat. Josian elinaikana Israelin asukkaat pysyivät uskollisina Herralle. Vasta Josian kuoleman jälkeen Israelia alkoi kohdata onnettomuus toisensa jälkeen. Nämä onnettomuudet johtivat lopulta Jerusalemin tuhoon ja siihen, että kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin (609–587 eKr.). Profeetta Huldan loppuelämästä ei ole säilynyt tietoja.