Marttyyriruhtinas Constantine Brancoveanu, hänen poikansa Constantine, Stefan, Radu ja Matteus sekä neuvonantajansa Ianache Vacarescu

Pyhä Constantine syntyi vuonna 1654. Hänen setänsä Konstantinos Kantakuzenos kasvatti hänet ja hän sai hyvän koulutuksen. Vuonna 1688 hänet valittiin pajarien kokouksessa Valakian maaherraksi eli voivodiksi, mitä tehtävää hän hoiti 25 vuotta toimien kaikessa evankeliumin mukaan. Taitavan diplomatian avulla hän onnistui turkkilaisten painostuksesta huolimatta kohottamaan maansa kansainvälistä statusta. Hän rakennutti Valakiaan kirkkoja ja luostareita ja avusti avokätisesti myös Athosvuorta.

Vuonna 1703 Constantine, joka oli jo sairas mies, kutsuttiin sulttaanin luo Adrianopolikseen56 selittämään, miksi hän ei kyennyt maksamaan veroja, joita nostettiin jatkuvasti. Käyttäen hyväksi hänen poissaoloaan hänen lähin avustajansa ja armeijan komentaja Tuomas Kantakuzenos astui venäläisten palvelukseen. Petos myötävaikutti ruhtinaan aseman luhistumiseen. Häntä syytettiin valheellisesti salaisista yhteyksistä Itävaltaan, Venäjään ja Venetsiaan sekä Transylvaniassa olevien maiden ryöstämisestä perheensä hyväksi. Kirkkaan viikon tiistaina 1714 sulttaani Ahmed III, joka kärkkyi hänen omaisuuttaan, antoi määräyksen pidättää hänet Bukarestissa. Sulttaanin miehet löysivät kuitenkin suureksi harmikseen Constantinen palatsista vain vähän rahaa.

Constantine vietiin Konstantinopoliin perheensä ja uskollisen neuvonantajansa Ianache Vacarescun kanssa. Häntä kidutettiin neljän kuukauden ajan. Hänen päähänsä painettiin punaiseksi kuumennettu metallikruunu ja hänen käsiinsä ja jalkoihinsa työnnettiin nauloja. Sitten tuomari lupasi säästää vangittujen hengen, jos he kääntyisivät islamiin, mutta Constantine ja hänen poikansa pysyivät taipumattomina ja sanoivat olevansa valmiit kuolemaan oikean uskon puolesta. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlana heidät tuomittiin kuolemaan. Heidät vietiin avojaloin ja pelkkiin paitoihin puettuina mestauslavalle lähellä palatsia, jossa sulttaani, hänen visiirinsä ja Euroopan suurvaltojen suurlähettiläät odottivat. Ruhtinaan nuorin poika 12-vuotias Matteus johti kulkuetta. Ruhtinas Constantine rohkaisi poikiaan sanoen: ”Lapseni, olemme menettäneet kaiken tässä maailmassa. Pelastakaamme edes sielumme pesemällä pois syntimme omassa veressämme.” Kun ruhtinaan kolme vanhinta poikaa ja hänen neuvonantajansa oli mestattu, lapsukainen Matteus pelästyi ja lupasi kääntyä muslimiksi. Silloin ruhtinas rohkaisi häntä sanoen: ”On parempi kuolla tuhat kertaa kuin pettää uskomme, jota kukaan ei voi riistää meiltä.” Matteuksen rohkeus palasi. Hän taivutti kaulansa miekan alle sanoen, että halusi kuolla kristittynä.

Kuuden marttyyrin ruumiit heitettiin Bosporinsalmeen ja päät asetettiin seipäisiin palatsin sisäänkäynnin edustalle. Kolmen päivän kuluttua ne heitettiin mereen, mutta pian ne löydettiin ja patriarkan määräyksestä nämä kallisarvoiset reliikit vietiin Halkin saarelle. Marttyyriruhtinaan vaimo Marika ja perheen muut vangitut jäsenet välttivät kuoleman kristittyjen maksettua heistä suuret lunnaat. Palattuaan kotimaahansa ruhtinatar onnistui siirrättämään puolisonsa ja lastensa reliikit Bukarestiin vuonna 1720. Siellä ne asetettiin ruhtinaan rakennuttamaan Pyhän Georgios Uuden kirkkoon.