Marttyyripiispa Kiril, Kazanin metropoliitta

Marttyyripiispa Kiril (Konstantin Smirnov) oli nuorena naimisissa ja toimi pappina Pietarissa ja Kronstadtissa. Hän menetti ensin pienen tyttärensä, joka kuoli nielaisemansa neulan aiheuttamiin tuskallisiin vammoihin, ja pian sen jälkeen vaimonsa. Leskeksi jäätyään hän vihkiytyi munkiksi. Vuonna 1904 hänet vihittiin Pietarin apulaispiispaksi. Hän toivoi kirkkokansan osallistuvan aktiivisemmin jumalanpalveluksen kulkuun ja otti sitä varten Aleksanteri Nevskin lavrassa käyttöön kirkkokansan yhteislaulun. Pyhä Johannes Kronstadtilainen (20.12.) toivoi ennen kuolemaansa, että hänen hautauspalveluksensa toimittaisi nuori piispa Kiril, jonka hän oli tuntenut jo tämän palvellessa pappina Kronstadtissa.

Vuoden 1917 kirkolliskokouksessa Kiril valittiin yhdeksi patriarkkaehdokkaaksi, ja vaalin jälkeen hänestä tuli patriarkka Tiihonin alaisen pyhän synodin jäsen. Pian hänet nimitettiin Kazanin metropoliitaksi.

Vuodesta 1919 lähtien metropoliitta Kiril oli viimeiset kahdeksantoista elinvuottaan miltei koko ajan pidätettynä, vangittuna tai karkotettuna. Hän ei hyväksynyt patriarkka Tiihonin kuoleman jälkeen kirkon johtoon tulleen metropoliitta Sergein neuvostovaltaa myötäilevää linjaa. Hänen mielestään metropoliitta Sergei ylitti valtuutensa, eikä Kiril ylipäätään pitänyt mielekkäänä säilyttää kirkon keskushallintoa millä hinnalla tahansa vaan kannatti hiippakuntapiispojen siirtymistä paikalliseen itsehallintoon, josta he myöhemmin vapaampien aikojen koittaessa voisivat tehdä tiliä kirkolliskokoukselle. Vuoden 1929 aikana metropoliitta Kiril kävi metropoliitta Sergein kanssa kirjeenvaihtoa yrittäen saada tämän vakuuttuneeksi kompromissien turmiollisesta vaikutuksesta. Kirjeenvaihdon päätteeksi metropoliitta Sergei erotti hänet hiippakunnan johdosta. Tästä huolimatta Kiril suhtautui lempeydellä metropoliitta Sergeihin. Hän katsoi tämän syyllistyneen vakavaan syntiin mutta ei pitänyt häntä ja hänen kannattajiaan armoa vailla olevina. Kuitenkaan hän ei osallistunut ehtoolliseen yhdessä tämän kanssa eikä antanut siihen siunausta muillekaan.

Vuonna 1937 metropoliitta Kiril pidätettiin karkotuspaikassaan. Kuulusteluissa häntä syytettiin ”vallankumouksellisen papiston” johtamisesta ja tuomittiin kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön marraskuun 7. päivänä 1937. Venäjän kirkko kanonisoi metropoliitta Kirilin vuonna 2000.