Marttyyripiispa Habib Nekressiläinen

Nekressin piispa Habib (Aviv) oli yksi kolmestatoista pyhästä isästä,¹ jotka tulivat 500-luvulla Syyriasta Georgiaan. Arkkipiispa Eulavioksen siunauksella he asettuivat Aragvajoen yläpuolelle Zedazenin vuorelle ja aloittivat luostarielämän Georgiassa. Heidän maineensa kasvoi niin suureksi, että piispainkokous päätti valita heidän joukostaan piispat vapaisiin hiippakuntiin. Pystymättä päättelemään, ketkä isistä olivat ansiokkaimpia, piispat päättivät nousta vuorelle ja valita ne, jotka olivat parhaillaan toimittamassa liturgiaa. Heitä olivat pappi Habib ja diakoni Iessei (Ise). Liturgian päätyttyä arkkipiispa tarttui oikealla kädellään Habibin ja vasemmalla Iessein käteen, suuteli heitä ja huudahti: ”Iloitse, Habib, Nekressin piispa! Iloitse, Iessei, Tsilkanin piispa!” Sitten heidät vihittiin piispoiksi.

Georgia oli tuolloin murheellisessa tilassa. Persialaiset olivat vallanneet Kahetian eli Itä-Georgian ja he levittivät kaikkialla epäjumalanpalvelusta. Piispa Habib kiersi risti kädessään hiippakuntansa kyliä ja kaupunkeja täynnä apostolista intoa. Hän paljasti taikauskon turhuuden ja sammutti zarathustralaisten uhritulia. Monet luopuivat tulenpalvonnasta ja siirtyivät katumuksen kautta takaisin kirkon helmaan. Habib käännytti kristinuskoon myös persialaisia.

Persialainen satraappi huolestui Habibin menestyksellisestä julistustyöstä ja käski tuoda hänet vangittuna eteensä. Habib kieltäytyi kääntymästä zarathustralaisuuteen, pilkkasi epäjumalainpalvelusta ja tunnusti horjumatta Kristus Jumalaa. Niin satraappi antoi ruoskia ja kiduttaa häntä julmasti. Lopuksi hänet kivitettiin; hän kärsi marttyyrikuoleman Gorin lähellä. Habibin ruumis heitettiin villieläinten syötäväksi, mutta mitkään petoeläimet tai linnut eivät koskeneet reliikkeihin, jotka eivät myöskään osoittaneet tavanomaisia maatumisen merkkejä. Samtavisin luostarin munkit hautasivat reliikit luostariinsa.