Marttyyripiispa Autonomos

Pyhä Autonomos oli piispana Italiassa, kun keisari Diocletianus aloitti kristittyjen vainon vuonna 303. Hän pakeni Italiasta ja löysi suojapaikan Soreos-nimisestä kylästä Bityniassa, Nikomedeianlahden itäpäässä. Siellä hänet vastaanotti Cornelius-niminen kristitty. Viivyttyään kylässä varsin pitkään Autonomos päätti rakennuttaa pienen kirkon, joka omistettiin ylienkeli Mikaelille, ja vihkiä Corneliuksen diakoniksi. Cornelius piti huolta kirkosta ja siihen kokoontuvista uskovaisista, kun Autonomos oli levittämässä Jumalan sanaa Lycaoniassa ja Isauriassa. Soreokseen palattuaan Autonomos vihki Corneliuksen papiksi.

Näihin aikoihin keisari Diocletianus saapui Nikomedeiaan täynnä vihaa, koska vaino ei ollut lannistanut kristittyjä, ja katkeruutta Autonomosta kohtaan, koska tämä oli tunnettu Jumalan sanan julistaja. Pyhän piispan täytyi paeta vielä kerran. Tällä kertaa hän käytti ajan evankelioimalla Mustanmeren rantakaupunkeja.

Myöhemmin Autonomos palasi vihkimään Corneliuksen piispaksi. Sen jälkeen hän edelleen väsymättömästi uurastaen lähti Vähän-Aasian länsiosiin kitkeäkseen pois epäjumalanpalvelusta ja rohkaistakseen oikean uskon kasvua. Soreukseen palatessaan hän asettui naapurikylään, johon hän sai juurrutettua uskon ja kastoi kylän asukkaat. Eräänä päivänä nämä vasta valaistuneet kristityt menivät epäjumalien temppeliin ja kaatoivat kaikki patsaat. Pakanat päättivät kostaa, mutta lykkäsivät kostoa, kunnes piispa tuli toimittamaan pyhiä salaisuuksia Soreuksen pieneen kirkkoon. Silloin he ryntäsivät sisään käsissään keppejä, kiviä ja aseita ja tappoivat kaikki, jotka saivat kiinni.

Autuas Autonomos lyötiin kuoliaaksi hänen seistessään pyhän pöydän edessä, ja näin hän oli arvollinen uhraamaan oman verensä Vapahtajamme tavoin. Pakoon päässeet uskovaiset hautasivat hänen ruumiinsa, joka pysyi turmeltumattomana. Autonomoksen pyhät jäännökset lepäsivät hänen marttyyrikuolemansa paikalle rakennetussa kirkossa.