Marttyyripiispa Antim, Unkari-Valakian metropoliitta

Pyhä Antim Ivireanu oli syntyperältään georgialainen. Jo nuoruudestaan turkkilaisten orjana ollessaan hän asui monta vuotta Konstantinopolissa, missä älykkyytensä ansiosta oppi kreikan, arabian, turkin, slaavin ja myöhemmin myös romanian kielen. Päästyään vapaaksi hän asettui asumaan lähelle patriarkaattia oppiakseen puunveistotaitoa.

Vuonna 1690 noin 40-vuotiaana hän siirtyi Valakiaan, jonne hänet kutsui myöhemmin uusmarttyyrina tunnettu voivoda Konstantin Prinkoveanou (16.4.). Siellä hän oppi piispa Mitrofanin luona kirjapainotaidon. Vuoden kuluttua hänet vihittiin munkiksi ja hänen maallikkonimensä Andreas vaihtui nimeksi Antim. Saman tien hänet vihittiin myös papiksi.

Kolme vuotta hän johti Bukarestin ruhtinaallista kirjapainoa, jossa hänen toimestaan painettiin kolme kirjaa. Parin seuraavan vuoden aikana hän pani alulle Snagkovin kaupungin kirjapainon. Toimiessaan igumenina snagkovilaisessa luostarissa vuosina 1696-1701 hän painatti 14 teosta. Vuonna 1701 hän palasi ruhtinaallisen kirjapainon johtajaksi Bukarestiin, jossa hän painatti 14 vuoden aikana 15 kirjaa, näistä suurin osa liturgisia. Vuonna 1705 hänet vihittiin Rimnicin piispaksi. Siellä hän perusti kaupungin ensimmäisen kirjapainon, missä painatti seuraavina kolmena vuotena kymmenen kirjaa. Vaikka hänet valittiin vuonna 1708 Unkari-Valakian hiippakunnan metropoliitaksi, eivät paimenvirkaan liittyvät uudet vastuut estäneet häntä jatkamasta kirjailijan ja kirjanpainajan toimintaansa. Hän perusti uusia kirjapainoja ja julkaisi vielä 15 uutta kirjaa. Kaikkina näinä vuosina hän julkaisi yhteensä 64 kirkollista kirjaa, niin romaniaksi kuin turkiksi ja arabiaksikin. Näistä hän oli kirjoittanut itse 38.

Lempeä ja rauhallinen paimen lohdutti kristittyä kansaa puheillaan, kirjoillaan ja hyväntekeväisyydellään. Hän perusti koko maahan kouluja, joissa köyhät lapset saivat ilmaiseksi opetusta, rakennutti kirkkoja kyliin ja kaupunkeihin ja perusti vuonna 1715 Bukarestiin Kaikkien pyhien luostarin, josta alettiin käyttää nimitystä Antimin luostari.

Vuonna 1716 metropoliitasta esitettiin syytös turkkilaisille, että hän oli osallistunut vehkeilyihin, joiden tarkoituksena oli siirtää Valakia turkkilaisten vallasta Itävalta-Unkarin alaisuuteen. Seurauksena oli, että hän menetti virkansa, häneltä puhkaistiin silmät ja hänet karkotettiin Siinain Pyhän Katariinan luostariin. Karkotusmatkalla sotilaat kohtelivat Antimia julmasti ja hukuttivat hänet jo matkan alkuvaiheessa ilmeisesti Tuncajokeen Edirnen (aiemmin Adrianopoli) lähellä. Nykyisin tosin on vallalla käsitys, että hänet hukutettiin Svankovinjärveen.

Kirjoituksillaan ja romaniankielisillä liturgisten tekstien käännöksillään pyhä Antim virvoitti henkiin romanialaisten ruhtinaskuntien asukkaiden kristillisen tietoisuuden. Hänen aloitteestaan ja hänen julkaisujensa kautta romaniasta tuli kirkon virallinen liturginen kieli. Näin hänen vaikutuksensa Romanian kansan kasvatukseen ja hengelliseen kehitykseen ulottuu aina meidän päiviimme saakka.