Marttyyri Johannes Kazanilainen

Johannes eli Nižni Novgorodissa 1500-luvun alussa. Kazanin tataarit tekivät tuolloin usein ryöstöretkiä Moskovan hallitsemille alueille. Kerran he ottivat vangikseen jumalaapelkäävän nuorukaisen Johanneksen, veivät hänet mukanaan Kazaniin ja antoivat orjaksi kaanin sukulaiselle Alej-Špurille. Johannes alistui Jumalan tahtoon ja palveli isäntäänsä. Samalla hän kuitenkin noudatti kaikkia kristillisiä tapoja, jotka oli omaksunut lapsuudenkodissaan. Hän noudatti tarkkaan paastoja, oli sävyisä ja tottelevainen. Koska päivät olivat niin työntäyteisiä ettei rukoukselle jäänyt aikaa, hän rukoili öisin.

Alej-Špur päätti yhdessä tataarimullahin kanssa käännyttää Johanneksen islamiin. Tämä kuitenkin ilmoitti kunnioittavansa Jeesusta Kristusta todellisena Jumalana ja pitävänsä Muhammedin oppia eksytyksenä. Nuorukaista houkuteltiin mairein sanoin, uhkailtiin ja lopulta kidutettiin, mutta mikään ei saanut häntä luopumaan Kristuksesta. Nähtyään hänen horjumattomuutensa Alej-Špur käski mestata hänet. Johanneksen kädet sidottiin ja hänet vietiin kaupungin ulkopuolelle venäläisten hautausmaalle. Pyövelit sivalsivat häntä miekalla, mutta Jumalan kaitselmuksesta kuolettavaksi tarkoitettu isku ei surmannut häntä vaan ainoastaan haavoitti häntä vakavasti kaulaan. Verta vuotaen hän menetti tajuntansa. Pyövelit luulivat häntä kuolleeksi ja palasivat kaupunkiin.

Johannes virui myöhään yöhön tajuttomana. Virottuaan hän raahautui kaupunkiin Moskovan suuriruhtinaan edustajan luo ja kertoi kärsimyksistään. Osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen hän rukoili koko yön hartaasti ja aamun koittaessa hän antoi henkensä Herralle. Pyhä marttyyri Johannes kuoli vuonna 1529.