Marttyyri Abo Tiflisläinen

Abo oli nuori arabi, joka toimi tuoksuvoiteiden valmistajana abbasidien kalifikunnan pääkaupungissa Bagdadissa 700-luvun jälkipuolella. Kun kalifi vapautti Bagdadissa vankina olleen Itä-Georgian hallitsijan Nerseksen, Abo lähti tämän seurueessa Tiflisiin (Tbilisi). Siellä hän oppi georgian kielen, tutustui kristinuskoon ja alkoi innokkaasti tutkia Raamattua. Pian hän vakuuttui sen totuudesta. Hän ei kuitenkaan uskaltanut ottaa vastaan kastetta, koska tiesi muslimien tuomitsevan hänet heti kuolemaan. Kun kalifi vaati hallitsija Nersestä tulemaan uudelleen Bagdadiin, tämä pakeni kasaarien alueelle Pohjois-Kaukasiaan. Kasaarit olivat saaneet vaikutteita juutalaisuudesta ja tunnustivat Jumalan maailman Luojaksi. He ottivatkin pakolaiset ystävällisesti vastaan, ja Abo sai viimeinkin tilaisuuden ottaa kasteen.

Muutaman kuukauden kuluttua Abo seurasi Nersestä edelleen Abhasiaan. Siellä hän eli ankarasti kilvoitellen ja paastoten sekä tutkien ja mietiskellen Raamatun tekstejä. Abhasian piispa kutsui hänet keskustelemaan hengellisestä elämästä ja hämmästyi hänen lujaa uskoaan ja syvällistä tietämystään. Abo kavahti saamaansa kunnioitusta ja vaikeni kolmeksi kuukaudeksi. Vasta pääsiäisenä hän alkoi taas puhua ylistäen ja julistaen ylösnoussutta Vapahtajaa.

Kun Nerses päätti palata Tiflisiin, Abo seurasi rohkeasti hänen mukanaan. Vaikka kaupunki oli muslimien hallussa, hän tunnusti avoimesti Kristuksen Vapahtajaksi ja sai päälleen persialaisten vihan. Pian hänet vangittiin, ja kun häntä oli turhaan lupauksin ja uhkauksin yritetty taivuttaa palaamaan islaminuskoon, hänet heitettiin takaisin vankilaan. Yhdeksäntenä vankeuspäivänä Herran enkeli toi hänelle ilmoituksen lähestyvästä marttyyrikuolemasta. Abo myi vaatteensa ja pyysi, että kaupungin kaikissa kirkoissa poltettaisiin tuohuksia ja suitsuketta, jotta hän saisi vahvistusta kirkon rukouksista. Viimeisen yönsä, joka oli teofanian aatto, hän valvoi seisoen vankikopissaan pidellen kädessään kahta suurta kynttilää, jotka aamuun mennessä paloivat loppuun. Osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen hän seurasi nöyrästi teloittajiaan ja lohdutti itkeviä uskovia: ”Älkää itkekö tähteni, vaan iloitkaa, sillä minä menen Herrani luo.” Pyhä Abo mestattiin Herran kasteen juhlana vuonna 786 (tai 790).

Muslimit antoivat polttaa pyhän Abon ruumiin ja heittää jäljelle jääneet luut jokeen, sillä he pelkäsivät, että kristityt alkaisivat kunnioittaa marttyyrin reliikkejä. Tuona yönä ilmestyi kuitenkin ihmeellinen valopatsas, joka valaisi niin mestauspaikkaa kuin jokeakin. Näin kristityt saattoivat kerätä marttyyrin reliikit ja osoittaa niille kunnioitustaan.