Köyhät paimenet, Kristuksen ensimmäiset näkijät

Yönä, jolloin maailmankaikkeuden suurin mysteeri toteutui, Betlehemin reunamilla Juudean kumpuilevassa erämaassa oli paimenia vartioimassa laumaansa. He olivat köyhää väkeä eikä heitä tai heidän työtään pidetty suuressa arvossa. He valvoivat vuorotellen voidakseen pitää laumaansa silmällä läpi yön. Yhtäkkiä heille ilmestyi enkeli ja Jumalan kirkkauden säteily peitti heidät. Paimenet olivat kauhun vallassa, mutta enkeli ilmoitti heille, että he saisivat nähdä seimessä Messiaan, hyvän paimenen joka oli tullut kokoamaan hajaantuneen laumansa. Kirkkauden Herra oli tullut maan päälle etsimään kadonneita lampaitaan.

Kun enkeli oli kertonut, miten he tunnistaisivat lapsen, häneen liittyi suuri joukko taivaallisia joukkoja, jotka lauloivat Jumalan ylistystä ja kutsuivat niin ihmisiä kuin toisia enkelijoukkoja ylistämään: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa.” (Luuk. 2:14) Siksi koko luomakunta laulaa tänään ylistystä ja riemulaulua yhdessä enkelien kanssa. Korkeimmassa taivaassa, maan päällä ja maan allakin kaikki kumartavat kunnioittaen ja jokainen kieli tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10-11).

Enkelien poistuttua paimenet lähtivät heti rientämään kohti karjasuojaa. He ottivat mukaansa vaatimattomia lahjoja, jotka he antoivat koko sydämestään Herralleen. Pyhä Efraim Syyrialainen kertoo heidän lahjojensa olleen makeaa maitoa, tuoretta lihaa ja suun ylistystä. Maidon he antoivat Marialle, lihan Joosefille, ylistyksen Pojalle. Lisäksi he toivat imettävän lampaan: sen antaessaan he antoivat karitsan pääsiäiskaritsalle, esikoisen esikoiselle, uhrattavan uhrattavalle, ajallisen karitsan todelliselle Karitsalle.¹

Paimenet kertoivat kaiken, mitä olivat nähneet ja kuulleet enkelien sanovan. Maria ihmetteli suuresti heidän sanojaan ja tutkisteli niitä sydämessään. Kirkon hymnografit ovat kirjoittaneet aiheesta lukemattomia veisuja. Pyhä Romanos Melodos kysyy hymnissään: ”Miksi olet täynnä ihmetystä, oi Maria? Miksi olet hämmästynyt siitä mitä sinussa on tapahtunut? – Koska olen synnyttänyt ajattoman Pojan aikaan, mutta saamatta ymmärtää, kuinka syntynyt on minussa siinnyt. En ole miestä tuntenut: kuinka voin Pojan synnyttää? Kuka on koskaan nähnyt syntymää ilman siementä? Kerro minulle, lapseni, kuinka siemen on kylvetty minuun ja kuinka se on kasvanut minussa? Minä katselen Sinua, oi armollinen, ja olen ihmeissäni, kuinka minä avioon käymätön olen voinut kantaa Sinua! Vaikka näen sinut kapaloissa, näen myös neitsyyteni koskemattomana, sillä Sinä olet varjellut sen. Ja Sinä olet suostunut syntymään pieneksi lapseksi, joka on iankaikkinen Jumala.” Hymnografi Joosefin kirjoittamassa veisussa Maria kysyy: ”Mikä on tämä suuri ja outo ihme? Kuinka pitelen sylissäni Sinua, joka ylläpidät koko maailmaa sanallasi? Oi aluton Poikani, Sinun Syntymäsi on kaiken puheen toisella puolen!”

Lähdettyään paimenet kertoivat näkemästään vielä monille muille. Herran ihmeiden julistajina he saivat olla pyhien apostolien edelläkävijöitä.