Jumalansynnyttäjän Valamolainen ikoni

Valamon luostarin pappismunkki Alipi maalasi Jumalanäidin ihmeitätekevän Valamolaisen ikonin vuonna 1878. Jumalanäiti on poikkeuksellisesti kuvattu ikonissa avojaloin ja Kristus-lapsella on kädessään valtakunnanomena. Ikonin valmistuttua se sijoitettiin vanhan pääkirkon eteiseen. 1890-luvulla ikoni päätyi varastoon, josta se löytyi erityisen näyn perusteella.

Jumalansynnyttäjä ilmestyi vaikeaa nivelreumaa sairastavalle Natalia Andrejevalle ja kannusti häntä tulemaan pyhiinvaellusmatkalle Valamoon, jossa hän paranisi. Natalia tuli Valamoon pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin vuotuisena juhlana kesäkuussa 1887. Hän kävi rukoilemassa pyhittäjäisien haudalla ja osallistui jumalanpalvelukseen. Juuri ennen paluumatkaa hän näki Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkossa Jumalanäidin ikonin, jossa Neitsyt Maria oli esitetty juuri sellaisena kuin Natalia oli nähnyt hänet näyssään. Kyyneliä vuodattaen Natalia osti kynttilän ja sytytti sen ikonin eteen. Pietariin palattuaan hän tunsi sairautensa helpottavan. Myöhemmin Natalia kävi toistamiseen Valamossa, mutta ei enää löytänyt ikonia samasta paikasta eikä sitä näkynyt muuallakaan.

Vuonna 1897 Natalia tuli Valamoon kolmannen kerran. Perillä hän rukoili palavasti, että löytäisi kaipaamansa ikonin. Yöllä hän näki unen, jossa harmaapartainen vanhus osoitti hänelle varastoon unohtuneen ikonin. Unen perusteella ikoni löydettiin ja Natalia sai ilosta itkien suudella ja kunnioittaa rakastamaansa Jumalanäidin ikonia. Palattuaan Pietariin hän huomasi vointinsa kohentuvan koko ajan ilman mitään lääkitystä. Lopulta hän oli täysin terve.

Valamon Jumalanäidin ikonin kunnioitus alkoi Natalian ihmeellisestä parantumisesta. Ikonia säilytetään Valamon luostarissa Heinäveden Papinniemessä, jossa se on sijoitettu näkyvälle paikalle pääkirkon etuosaan. Ikonin juhlapäivää on vietetty Suomessa elokuun 7. päivänä vuodesta 1987 lähtien.