Jumalansynnyttäjän neitseen Marian temppeliintuominen

Kun Jumalan ihmiskunnalle suoma pyhä ja kaikkeinpuhtain lapsi oli saavuttanut kahden vuoden iän, hänen isänsä Joakim sanoi vaimolleen: ”Viekäämme hänet Herran temppeliin pitääksemme lupauksemme omistaa hänet Kaikkivaltiaalle varhaisimmista vuosistaan asti.” Mutta Anna vastasi: ”Kenties hän alkaa huutaa isäänsä ja äitiään eikä pysy Herran temppelissä. Odotetaan, kunnes hän on kolmivuotias.”

Vuoden kuluttua Joakim ja Anna päättivät täyttää valansa ja viedä lapsensa temppeliin. Joakim kutsui koolle puhdasta syntyperää olevia heprealaisten tyttäriä saattamaan Mariaa ja kulkemaan hänen edellään temppeliin liekehtiviä soihtuja kantaen, jotta lapsi niiden valoon viehättyneenä ei joutuisi kiusaukseen kääntyä takaisin vanhempiensa puoleen. Mutta pyhä neitsyt oli syntynyt täysin puhtaana ja Jumala oli syntymästä saakka kasvattanut hänet hyveen huipulle ja rakastamaan taivaan asioita enemmän kuin mitään luotua, ja niin hän juoksi itse kohti temppeliä. Maria ohitti häntä saattaneet neidot ja taakseen katsomatta heittäytyi ylipappi Sakariaksen käsivarsille, joka odotti häntä temppelissä vanhimpien kanssa.

Sakarias siunasi Marian sanoen: ”Herra tekee sinun nimesi kunnioitetuksi sukupolvesta toiseen. Sinussa Hän ilmoittaa lunastuksen, jonka Hän on valmistanut kansalleen viimeisinä päivinä.” Sitten hän vei lapsen kaikkeinpyhimpään, mikä oli vanhan liiton aikana ennenkuulumaton asia, sillä ainoastaan ylipapin oli sallittua astua sisään kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. Sakarias laski Marian istumaan alttarin kolmannelle askelmalle, ja Herra antoi armonsa laskeutua hänen ylleen. Maria nousi ja tanssahteli ilosta. Kaikki tämän nähneet joutuivat hämmästyksen valtaan, sillä tapahtunut ennakoi ihmeitä, joita Jumala olisi toteuttava hänessä.

Jätettyään tällä tavoin maailman, vanhempansa ja yhteyden aistillisiin asioihin pyhä neitsyt asui temppelissä seuraavat yhdeksän vuotta. Kun hän tuli avioliittoikään, papit ja vanhimmat siirsivät hänet pois pyhäköstä, jotta naisten vaiva ei kohtaisi häntä pyhäkössä. He uskoivat hänet Joosefin huostaan, joka oli hänen neitsyytensä suojelija mutta maailman silmissä hänen sulhasensa.

Kaikkeinpyhin Valtiatar asui pyhäkössä kuin kyyhkynen aina kahdentoista vuoden ikään saakka. Jumalan enkeli toi hänelle hengellistä ruokaa. Hän eli taivaallista elämää, suurenmoisempaa kuin ensimmäiset vanhempamme paratiisissa. Ilman huolia ja himoja hän eli yksin Jumalalle luonnon välttämättömyydet ja aistinautintojen hirmuvallan ylittäneenä. Hänen mielensä oli alati suuntautunut katselemaan Jumalan kauneutta. Asuessaan temppelissä pyhä lapsi saavutti lakkaamattoman rukouksen ja valvomisen kautta sydämen puhtauden tehden sydämensä Jumalan kirkkautta heijastavaksi puhtaaksi peiliksi. Näin hän kaunisti itsensä kirkkaalla hyveiden vaatteella morsiameksi, joka oli valmis vastaanottamaan sisimpäänsä Kristuksen, taivaallisen sulhasen. Marian saavuttama puhtaus oli koko maailman pyhyyden huipentuma. Ja kun hän oli tullut hyveellisyydessään Jumalan kaltaiseksi, hän mahdollisti Jumalan tulemisen ihmisen luokse, ihmisen kaltaiseksi ja ihmiseksi.

Iässä, jossa muut lapset alkavat oppia tavanomaisia asioita, Maria kuunteli tuon lähestymättömän pyhäkön syvyyksistä, kuinka lakia ja profeettoja luettiin joka sapatti temppelin sisäpihalle kerääntyvälle väelle. Koska hänen mielensä oli yksinäisyyden ja rukouksen puhdistama, hän saattoi ymmärtää kirjoitusten salaisuuksien syvyyden. Eläessään pyhien asioiden keskellä ja mietiskellessään omaa puhtauttaan hän ymmärsi, mikä oli ollut Jumalan tarkoitus kautta koko valitun kansansa historian. Maria ymmärsi, että kaikki tuo aika tarvittiin, jotta Jumala valmistaisi itselleen äidin kapinallisesta ihmiskunnasta ja jotta tämä Jumalan valitsema pyhä lapsi tulisi todelliseksi Jumalan eläväksi temppeliksi.

Olemalla kaikkeinpyhimmässä, johon Jumalan lupauksen ilmaukset oli asetettu, neitsyt osoitti, että nuo esikuvat toteutuisivat ja täyttyisivät ja että epämääräiset profetiat tulisivat kirkkaiksi hänessä. Hän oli itse pyhäkkö, Jumalan sanan säilytysastia, uuden liiton arkki, taivaallisen mannan astia, Aaronin viheriöivä sauva ja armon laintaulu. Hän on patriarkka Jaakobin unessaan näkemät portaat, jotka yhdistävät taivaan ja maan. Hän on pilvipatsas, joka johtaa Jumalan kirkkauden luokse. Hän on profeetta Jesajan näkemä kastepilvi, Danielin näkemä kivilohkare, Hesekielin kuvaama suljettu portti, jonka kautta Jumala on tullut vierailemaan ihmiskunnan luona. Hän on sinetöity elävä lähde, josta ikuisen elämän vedet kumpuavat meille. Mietiskellessään ja katsellessaan näitä ihmeitä, jotka tulisivat toteutumaan hänessä, mutta ymmärtämättä selkeästi, kuinka ne tarkkaan ottaen tapahtuisivat, kaikkeinpyhin Valtiatar suuntasi rukouksensa Herran puoleen yhä kiihkeämmin anoen Häntä täyttämään lupauksensa viivyttelemättä ja pelastamaan ihmiskunnan kuolemasta tulemalla asumaan ihmisten keskuuteen.

Jumalanäidin tullessa kaikkeinpyhimpään vanhan liiton aika, valmistelun ja koetuksen aika, päättyi. Tänään Jumala kihlautuu ihmisluonnon kanssa. Siksi kirkko iloitsee ja kehottaa kaikkia Jumalan ystäviä astumaan oman sydämensä temppeliin ja valmistautumaan siellä Herran tulemiseen hiljaisuudessa ja rukouksessa ja kääntymään pois tämän maailman nautinnoista ja huolista.

Jumalansynnyttäjän temppeliintuomisen juhlaa alettiin idässä viettää kuudennella vuosisadalla. Lännessä se yleistyi vasta 1500-luvulla.