Jumalanäidin Ennusmerkki-ikoni

Jumalanäidin Ennusmerkki-ikoni tuli kuuluisaksi Novgorodissa vuonna 1170. Suzdalin ruhtinas Andrei Bogoljubski liittolaisineen piiritti Novgorodia ja kaupungin asukkaat kokoontuivat kirkkoihin rukoilemaan apua Jumalalta. Myös Novgorodin arkkipiispa pyhä Johannes rukoili kolme yötä ja kolme päivää Pyhän Sofian katedraalissa. Kolmantena yönä hän kuuli Vapahtajan ikonista äänen, joka käski häntä hakemaan Iljankadulta Vapahtajan kirkosta Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin ja viemään sen kaupungin muurille. Aamulla esipaimen lähetti ylidiakonin ja pappeja hakemaan ikonia, mutta nämä eivät kaikista yrityksistään huolimatta saaneet sitä liikahtamaan paikaltaan. Silloin pyhä esipaimen itse tuli papiston ja kansan seuraamana ristisaatossa kirkkoon. Langettuaan polvilleen ikonin eteen hän rukoili kyynelsilmin kaupungin pelastumista ja aloitti sitten rukouspalveluksen. Sen aikana pyhä ikoni liikahti äkkiä itsestään. Esipaimen otti sen käsiinsä, suuteli sitä ja vei sen rukouspalvelusta laulaen kaupungin muurille. Kun vihollisten hyökkäys alkoi, nuolia lensi kaupunkiin satamalla. Yksi niistä osui ikoniin kääntäen sen kasvopuolen kaupunkiin päin. Silloin nähtiin, että Jumalanäidin silmistä vuoti kyyneleitä. Samalla hetkellä hyökkääjät joutuivat kauhun valtaan. Pimeys verhosi heidät niin, että he sokaistuivat ja alkoivat surmata toisiaan. Rohkaistuneet novgorodilaiset avasivat kaupungin portit ja ryntäsivät ulos karkottamaan piirittäjät. Novgorodin ihmeellisen pelastumisen johdosta pyhä Johannes määräsi vuosittain vietettäväksi Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin juhlaa, joka sittemmin laajeni koko Venäjän kirkkoon.

Ennusmerkki-ikoni esittää Jumalanäitiä kädet rukousasentoon kohotettuna. Ikonityyppi tunnetaan myös latinalaisperäisellä nimellä orantti, joka tarkoittaa rukoilevaa. Kristus on kuvattu Jumalanäidin rinnalle taivasta ja iankaikkisuutta kuvaavan ympyrän sisään. Ikoniaihe on vanha, sillä sen varhaisimmat esitykset tavataan jo Rooman katakombeista.