Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen mestaus

Pyhä Johannes sai ainutlaatuisten tehtävän toimia Jumalan Pojan edelläkävijänä ja kastajana. Kun hän oli vielä äitinsä kohdussa, hän hypähti ilosta, kun Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä odotti Messiasta. Aikuisena Johannes, joka oli liian hyvä tälle maailmalle, vetäytyi autiomaahan pukeutuneena kamelinkarvavaatteeseen ja vyötäisillään nahkavyö, joka symboloi lihallisten mielitekojen voittamista. Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.

Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena (29 jKr.) Johannes meni Jordanin alueelle saarnaamaan katumusta ihmisjoukoille, jotka tulivat hänen luokseen kuultuaan hänen enkelimäisestä elämästään. Hän kastoi heidät Jordanin vedellä merkiksi heidän parannuksen teoistaan ja synneistä puhdistumisestaan. Valmistaakseen heitä ottamaan vastaan Vapahtajan hän kehotti heitä tekemään hedelmiä, joissa heidän kääntymyksensä näkyy, eikä vain ylvästelemään sillä, että he ovat Abrahamin lapsia. Tapahtui niin kuin profeetta Jesaja oli kirjoittanut: ”Ääni huutaa autiomaassa: ’Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut! Kaikki rotkot täytettäköön, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, tulkoot mutkat suoriksi, louhikot tasaisiksi teiksi! Kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön.’” Kun ihmiset kysyivät, oliko hän se Vapahtaja, jota he olivat kauan odottaneet, Johannes vastasi: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”83 Puhtaudessaan Johannes oli arvollinen kastamaan Kristuksen Jordanissa ja todistamaan Pyhän Kolminaisuuden ilmestymistä. Kristus itse antoi todistuksen pyhästä Herran edelläkävijästä ja kastajasta Johanneksesta, että hän oli enemmän kuin profeetta, eikä yksikään naisesta syntynyt ole ollut häntä suurempi.

Johannes piti maailmallisia asioita toisarvoisina verrattuna Jumalan lain noudattamiseen, josta hänen elämänsä oli täydellinen esimerkki. Siksi hän ei pelännyt nuhdella jyrkästi kuningas Herodesta, joka oli solminut avioliiton veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan kanssa, vaikka veli oli elossa: ”Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa.” Siksi Herodias vihasi katkerasti Johannesta ja halusi tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes suojeli Johannesta, jonka hän tiesi hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja kansakin kunnioitti häntä Jumalan lähettiläänä. Lopulta Johannes kuitenkin vangittiin. Kun kuningas Herodes järjesti syntymäpäivänään pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille, Herodiaan tytär Salome hänen ensimmäisestä avioliitostaan tanssi vieraiden edessä. Herodes oli ihastuksissaan ja lupasi tytölle, mitä ikinä tämä tahtoi, vaikka puolet valtakuntaa. Äitinsä neuvosta tyttö pyysi saada vadilla Johannes Kastajan pään. Kuningas tuli pahoille mielin, mutta ei halunnut menettää kasvojaan vieraidensa edessä vaan määräsi, että Johannes oli mestattava. Pyöveli mestasi Johanneksen vankilassa ja toi pään vadilla Salomelle, joka vei sen äidilleen.

Johanneksen opetuslapset noutivat hänen ruumiinsa, hautasivat sen Sebasteiaan ja menivät sitten kertomaan Jeesukselle. Edelläkävijän pyhät reliikit löydettiin paljon myöhemmin ihmeen kautta, jotta ne levittäisivät armoa uskoville, jotka niitä kunnioittavat.

Vaikka pyhien muistopäivät ovatkin ilon päiviä, Johanneksen mestauksen juhlapäivä on poikkeuksellisesti paastopäivä. Pyhästä Herran edelläkävijästä ja kastajasta Johanneksesta kerrotaan myös profeetta Sakariaan ja vanhurskaan Elisabetin muistopäivän (5.9.), Johanneksen sikiämisen muistopäivän (23.9.), Johannes Kastajan teofanian jälkeisen muistopäivän (7.1.), hänen kunniallisen päänsä ensimmäisen ja toisen löytymisen muistopäivän (24.2.), kunniallisen pään kolmannen löytymisen muistopäivän (25.5.) sekä hänen syntymänsä muistopäivän (24.6.) yhteydessä.