Herramme Jeesuksen Kristuksen käsittätehdyn kuvan siirtäminen Edessasta Konstantinopoliin

Kristuksen maanpäällisen elämän aikana Edessan kuningas Abgar V Ukkama (13–57),54 joka oli sairastunut vakavasti spitaaliin ja niveltulehdukseen, sai kuulla huhuja Jeesuksen tekemistä parantamisihmeistä. Koska hän ei pystynyt matkustamaan eikä edes näyttäytymään kansan edessä, hän lähetti arkistonhoitajansa Hananian Jerusalemiin viemään Kristukselle kirjeen, jossa hän pyysi, että Vapahtaja tulisi parantamaan hänet. Abgar toivotti hänet tervetulleeksi asumaan Edessaan juutalaisten vehkeilyiltä välttyäkseen. Samalla hän käski Hananiaa, joka oli taitava taidemaalari, piirtämään Jumalan Pojaksi sanotun Jeesuksen muotokuvan. Saavuttuaan perille Hanania luovutti kirjeen suuren ihmisjoukon ympäröimälle Kristukselle. Hän kiipesi kalliolle nähdäkseen Hänet paremmin ja yritti piirtää muotokuvan luonnosta, mutta hänen oli mahdotonta saada siitä Vapahtajan näköistä, koska Kristuksen kasvot näyttivät alinomaa muuttuvan Hänestä virtaavan sanoin kuvaamattoman armon voimasta.

Kristus, joka tuntee ihmisten sydämet ja ajatukset, tiesi Hananian suunnitelmasta ja tahtoen osoittaa, ettei Hänen ihmisyyttään ja jumaluuttaan voi erottaa toisistaan, täytti Hananian hurskaan toivomuksen tekemällä suuren ihmeen. Hän pyysi tuomaan vettä vadissa, pesi siinä kasvonsa ja kuivasi ne nelin kerroin taitettuun pellavaliinaan. Hänen kuvansa piirtyi pysyvästi liinaan ilman ihmiskätten apua. Liinaa kutsutaan Kristuksen käsittätehdyksi ikoniksi eli mandylioniksi. Hän antoi liinan Hananialle yhdessä kuningas Abgarille osoitetun kirjeen kanssa, jossa Hän selitti, että Hänen täytyi suorittaa Jerusalemissa tehtävänsä toteuttaakseen Jumalan pelastussuunnitelman ihmiskunnan hyväksi. Hän kuitenkin lupasi, että sitten kun Hänen maanpäällinen tehtävänsä olisi täytetty ja Hän olisi noussut taivaaseen, Hän lähettäisi yhden opetuslapsistaan tuomaan Abgarille sielun ja ruumiin parannuksen.

Kuningas Abgar otti Hananian riemuiten vastaan ja kumartui uskossa ja rakkaudessa maahan asti pyhien kasvojen edessä. Hän parani spitaalista lähes kokonaan, mutta otsaan jäi vielä pieni täplä. Kristuksen taivaaseenastumisen ja helluntain jälkeen pyhä apostoli Taddeus (21.8.) lähetettiin Edessaan julistamaan evankeliumia. Hän kastoi kuninkaan ja suuren joukon kansaa. Noustessaan kastealtaasta Abgar parantui täydellisesti ja kiitti Jumalaa. Hän kunnioitti käsittätehtyä ikonia niin, että sijoitti sen kaupungin pääportin yläpuolelle syvennykseen, jossa aikaisemmin oli ollut epäjumalankuva, ja kirjoitutti syvennykseen: ”Kristus meidän Jumalamme: joka panee toivonsa Sinuun, sille ei käy huonosti.” Kaikkien kaupunkiin saapuvien piti osoittaa ikonille kunnioitusta.

Tapa jatkui Abgarin ja hänen poikansa hallituskausilla, mutta kun hänen pojanpoikansa pääsi valtaan, hän vannoi palauttavansa entisen uskonnon ja aikoi tuhota ikonin. Kun Edessan piispa sai kuulla tästä suunnitelmasta, hän muurautti syvennyksen umpeen jättäen sitä ennen palavan lampukan ikonin eteen.

Aikanaan kuningaskunta kristillistyi, mutta ikoni oli jo unohdettu. Kun Persian kuningas Khosrau I piiritti Edessaa (544) ja kansa joutui pakokauhun valtaan, piispa Eulalios sai ilmestyksessä tiedon, minne Kristuksen käsittätehty kuva oli piilotettu. Piispa avautti syvennyksen ja löysi sieltä vahingoittumattoman kuvan, jonka edessä paloi lampukka. Kristuksen kuvan tarkka kopio oli piirtynyt myös tiiliin, joilla syvennys oli peitetty. Kansa kutsuttiin kiireesti kokoon ristisaattoon, jossa ikoneita kannettiin, ja suurten kansanjoukkojen liikehdintä sai piirittäjät pelon valtaan. Kun piispa pirskotti lampukan öljyä kansan päälle, öljy roihahti ilmassa liekkeihin ja roihun nähdessään persialaiset pakenivat.

Myöhemmin kuningaskunta joutui persialaisten käsiin, mutta keisari Herakleios valloitti sen pian takaisin. Vuonna 638 arabit valloittivat Edessan, joka kuitenkin pysyi kristittyjen ja kirkollisen elämän tärkeänä keskuksena myös islamilaisen vallan aikana. Käsittätehty kuva pysyi pyhiinvaelluskohteena ja sen ansiosta Edessaa sanottiin ”siunatuksi kaupungiksi”.

Keisari Romanos I Lekapenos siirsi Kristuksen käsittätehdyn kuvan ja kirjeen Konstantinopoliin 15. elokuuta vuonna 944. Valtava kansanjoukko kerääntyi kunnioittamaan pyhää kuvaa, joka asetettiin ensin esille Blakhernan kirkkoon ja seuraavana päivänä Hagia Sofiaan. Sieltä se vietiin keisarin palatsin alueelle Majakan Jumalanäidin kirkkoon suojelemaan ”Kaupunkien kuningatarta” ja sen koko kansaa. Tiiliin kuvautunut kuva taas vietiin ensin Syyrian Hierapolikseen ja vuonna 965 sekin siirrettiin Konstantinopoliin.

Käsittätehdyn ikonin kohtalosta ei ole säilynyt tietoa sen jälkeen, kun ristiretkeläiset tuhosivat ja ryöstivät Konstantinopolia vuonna 1204. Yhden teorian mukaan kyseessä olisi sama esine kuin Torinon käärinliina; tällöin liina olisi alun perin Kristuksen hautaliina, mutta koska se oli taiteltu niin että vain kasvot näkyivät, syntyi edellä kerrottu tarina sen alkuperästä.

Kahdesta muusta Kristuksen käsittätehdystä kuvasta kerrotaan 9.8. ja 11.8. Lännessä taas tunnetaan tarina Veronikasta, joka pyyhki Kristuksen kasvot liinalla Hänen kantaessaan ristiä, jolloin Hänen kasvonsa kuvautuivat liinaan.