Autuas Konstantinos, Kiovan ja koko Venäjän metropoliitta

Kiovan metropoliitta Mikael II jätti piispanistuimensa ja vetäytyi Konstantinopoliin vuonna 1145. Kahden vuoden kuluttua suuriruhtinas Izjaslavin koolle kutsuma Venäjän piispainkokous nimitti metropoliitaksi hurskaudestaan ja oppineisuudestaan tunnetun skeemamunkki Klimentin. Omaa riippumattomuuttaan korostaakseen suuriruhtinas ei pyytänyt nimitykselle Konstantinopolin patriarkan vahvistusta, mikä herätti närää osassa piispoista. Kliment kuitenkin vihittiin piispaksi ja asetettiin virkaan.

Vuonna 1155 Kiovan suuriruhtinaaksi nousi Juri Dolgoruki, joka halusi siirtää Klimentin pois piispanistuimelta. Hänen pyynnöstään Konstantinopolista lähetettiin heti seuraavana vuonna metropoliitta Konstantinos johtamaan Kiovan hiippakuntaa. Patriarkan nimissä tämä syrjäytti Klimentin ja nimitti hiippakuntiin eri puolille Venäjää kreikkalaisia piispoja slaavilaisten sijaan, etteivät paikalliset slaavilaiset piispat enää voisi toimia omavaltaisesti ilman Konstantinopolin siunausta. Tapahtumat herättivät kuitenkin hämmennystä: osa kansasta asettui kannattamaan metropoliitta Klimentiä ja osa Konstantinosta. Kun suuriruhtinas Juri Dolgoruki kahden vuoden kuluttua kuoli, ruhtinaat päättivät ratkaista riidan panemalla viralta molemmat piispat. Heidän pyynnöstään Konstantinopolin patriarkka nimitti Kiovan metropoliitaksi kokonaan uuden miehen, Teodoroksen.

Konstantinos vetäytyi jo ennen Teodoroksen saapumista Tšernigoviin, jossa piispana oli kreikkalainen Antoni. Siellä hän odottamatta sairastui. Hän alkoi katua, että oli rangaissut metropoliitta Klimentin kannattajia liian ankarasti. Ennen kuolemaansa vuonna 1159 Konstantinos antoi piispa Antonille sinetöidyn testamenttinsa vannottaen tätä täyttämään kaiken, mitä siihen oli kirjoitettu. Kun Antoni metropoliitta Konstantinoksen kuoltua avasi ja luki testamentin, kaikki läsnäolijat olivat sanattomia hämmästyksestä. Testamentissa sanottiin: ”Älkää kuolemani jälkeen haudatko ruumistani, vaan sitokaa köysi jalkoihini ja raahatkaa ruumiini kaupungin ulkopuolelle koirien syötäväksi, sillä olen tehnyt syntiä ja saanut aikaan levottomuutta. Olkoon Jumalan käsi tämän vuoksi raskaana päälläni.”

Piispa Antoni ei rohjennut olla täyttämättä pyhän Konstantinoksen viimeistä tahtoa. Kauhuissaan ja kyyneliä vuodattaen hän jätti tämän ruumiin hautaamatta. Kolmeen vuorokauteen yksikään peto ei kuitenkaan koskenut siihen ja joka yö sen yllä loisti kolme tulipylvästä. Samaan aikaan Kiovassa raivosi kolmen päivän ajan kauhea ukkosmyrsky, mutta Tšernigovissa oli kirkas auringonpaiste. Viimein Tšernigovin ruhtinas Svjatoslav antoi määräyksen haudata pyhä Konstantinos Kristus-Vapahtajan katedraaliin pyhän ruhtinas Igorin viereen. Heti hautauksen jälkeen myrsky Kiovassa tyyntyi ja kansa kokoontui suuriruhtinaan kehotuksesta muistopalveluksiin katumaan pyhää Konstantinosta vastaan tekemiään syntejä. Pyhän Konstantinoksen reliikkien äärellä Tšernigovissa tapahtui paljon ihmeitä.