Autuas Andrei Totmalainen, Kristuksen tähden houkka

Autuas Andrei syntyi vuonna 1638 venäläiseen talonpoikaisperheeseen ja vietti lapsuutensa pienessä kylässä 50 kilometrin päässä Totman kaupungista. Hänen vanhempansa eivät voineet antaa hänelle koulusivistystä eivätkä opettaa lukutaitoa, mutta sen sijaan he opettivat hänelle aitoa kristillistä elämää ja uskoa. Kirkko oli nuoren Andrein ainoa koulu. Siellä hän oppi tuntemaan Jumalan ja rakastamaan Häntä. Kirkossa hän kuuli, että maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19) ja päätti jättää maailman. Vielä hän kuuli, että Kristuksen todellisen seuraajan ja palvelijan pitää luopua isästään ja äidistään (Matt. 19:29). Niinpä hänkin lähti vanhempiensa kodista ja meni erämaahan, jossa hän eli kuin taivaan lintu huolehtimatta mistään maallisesta ajatellen vain Jumalaa. Vanhempiensa kuoltua hän katkaisi viimeisenkin siteensä maailmaan ja meni Galitšin kaupunkiin Kristuksen ylösnousemuksen luostariin.

Luostarin johtaja Stefan huomasi nuoren kilvoittelijan nöyryyden. Hän alkoi keskustella Andrein kanssa ja käsitti, että tavallinen luostarikilvoittelu oli hänelle liian helppoa, ja kehotti häntä ottamaan kantaakseen houkkana kilvoittelun raskaan ikeen. Lakkaamaton rukous huulillaan Andrei alkoi kierrellä lähiseudun kaupungeissa ja luostareissa. Hän eli äärimmäisen askeettisesti ja käytti ruoakseen vain vettä ja leipää. Aika ajoin hän palasi Ylösnousemuksen luostariin, missä Stefan vastasi hänen hengellisestä ohjauksestaan.

Stefanin kuoleman jälkeen Andrei siirtyi kilvoittelemaan Totmaan Suhonajoen varrelle. Yöt hän vietti rukoillen, mutta päivällä hän kierteli kaupungilla kerjäämässä almuja. Saamansa rahat hän jakoi köyhille ja otti itselleen vain sen verran, ettei kuollut nälkään. Vaatteena hänellä oli repaleinen paita, joka verhosi ruumiin mutta ei suojannut kylmältä. Kenkiä hän ei pitänyt koskaan. Herra palkitsi hänen kilvoittelunsa antamalla hänelle ihmeitätekevän voiman, jonka avulla monet paranivat sairauksistaan.

Kerran joulukuussa Andrei oli matkalla erään kyläkirkon temppelijuhlaan. Häntä vastaan tuli erään siperialaisen paimentolaisheimon päällikkö Ažbakai, joka kärsi silmäsairaudesta. Kuulemansa perusteella tämä tunsi heti paljasjalkaisen Andrein, joka oli polvistunut lumihankeen rukoilemaan. Ažbakai pyysi häntä parantamaan kipeän silmän luvaten palkkioksi paljon rahaa, mutta Andrei ei huolinut rahoja vaan juoksi pois. Silloin Ažbakai otti lunta siltä paikalta, jossa Andrei oli seissyt, pesi sillä silmänsä ja parani.

Autuas Andrei kilvoitteli houkkana kymmenen vuotta ja kuoli nuorena, vain 35-vuotiaana. Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän hän kutsui luokseen Ylösnousemuksen kirkon ponomarin Johanneksen, joka oli hänen ystävänsä, ja pyysi tätä hakemaan papin saadakseen osallistua synnintunnustuksen ja ehtoollisen sakramentteihin. Sitten hän siirtyi rauhassa Herran luo vuonna 1673.

Sana Andrein kuolemasta levisi nopeasti lähiseudun kyliin ja kaupunkeihin, ja paljon kansaa kokoontui kilvoittelijan arkun ääreen. Hänen kasvoiltaan kuvastuvaa valoa ja rauhaa ihmetellessään kaikki muistivat hänen kauttaan tapahtuneet ihmeet ja käsittivät, että hän oli ollut Jumalan pyhä. Pian autuaan Andrein kuoleman jälkeen hänen hautapaikastaan tuli parannusta vuodattava lähde, josta monet sairaat saivat avun vaivoihinsa.