Apostolienvertaiset Kyrillos ja Methodios, slaavien opettajat

Slaavien valistajina tunnetut veljekset Kyrillos ja Methodios syntyivät 800-luvun alussa ylhäiseen perheeseen Tessalonikassa. Kaupungissa oli tuolloin voimakas slaavilainen vaikutus. Methodios oli seitsemästä veljestä vanhin ja Konstantinos – se oli Kyrilloksen maallikkonimi – nuorin. He olivat lapsuudestaan lähtien tekemisissä seudulla asuvien slaavien kanssa ja oppivat heidän kieltään. Venäläisten lähteiden mukaan he olivat itsekin slaavilaista sukujuurta.

Methodios syntyi vuonna 815. Hän oli luonteeltaan tasainen ja lempeä. Isänsä tavoin hän palveli ensin hallinnollisissa tehtävissä ja osoittautui niin kyvykkääksi, että sai johdettavakseen slaavien asuttaman maakunnan[1]. Siellä hän omaksui paremmin slaavin kielen. Palveltuaan maallisella saralla noin kymmenen vuotta hän ymmärsi, ettei kannattanut hukata aikaa puuhastelemalla ajallisten asioiden parissa. Hän erosi tehtävästään ja suuntasi katseensa taivaallisiin. Paeten maailmasta kuin lintu pyytäjän paulasta hän kiiruhti arvostettuun kilvoitteluelämän keskukseen Bitynian Olymposvuorelle. Siellä hänestä tuli esimerkillinen munkki. Hän oli kuuliainen, rakasti rukousta ja tutki ahkerasti pyhiä kirjoituksia.

Konstantinos syntyi vuonna 827. Hän sai Jumalalta lahjaksi poikkeuksellisen älyn ja muistin. Hän menestyi loistavasti niin maallisissa kuin hengellisissä opinnoissaan. Neljätoistavuotiaana hän osasi ulkoa Gregorios Teologin runoja ja pyysi opettajaansa perehdyttämään hänet Homeroksen kreikkaan voidakseen syventyä paremmin niiden merkitykseen. Nuorukaisen lahjat huomattiin. Alaikäisen keisari Mikael III:n (842−867) sijaishallitsija valtionsihteeri Teoktistos (k. 855) kutsui Konstantinoksen Konstantinopoliin, jossa tämä sai opiskella yhdessä keisari Mikaelin kanssa pääkaupungin parhaiden opettajien johdolla. Hänen opettajinaan olivat muun muassa kuuluisa matemaatikko Leo sekä patriarkka Fotios (6.2.), jonka lempioppilas hän oli. Eri tieteenalojen lisäksi Konstantinos oppi useita kieliä ja sai lisänimen ”filosofi”. Hänelle povattiin loistavaa poliittista uraa, mutta hän itse ei tavoitellut mitään muuta kuin tietoa ja sitä kunniaa, jonka esi-isämme oli muinoin menettänyt paratiisissa.

Vastentahtoisesti Konstantinos otti vastaan diakoninvihkimyksen ja patriarkka Ignatioksen hänelle antaman patriarkan toimistonjohtajan viran. Hän ei kuitenkaan viihtynyt virassaan pitkään, vaan vetäytyi erääseen Bosporinsalmen luostariin. Siellä hän tapasi viraltapannun ikonoklastisen patriarkka Johannes VII Grammatikoksen ja antautui tämän kanssa kiivaaseen väittelyyn ortodoksisuuden puolesta.

Kuuden kuukauden kuluttua Konstantinos kutsuttiin takaisin pääkaupunkiin. Teoktistos suostutteli hänet ottamaan vastaan filosofian opettajan viran perustamassaan yliopistossa. Vuonna 851 keisari Mikael III lähetti 24-vuotiaan Konstantinoksen hoitamaan diplomaattista tehtävää kalifi al-Mutawakkilin (847−861) luo. Keskustelu eteni pian politiikasta uskontoon. Ensimmäisten marttyyrien ehdottomuudella Konstantinos puolusti puheessaan oppia Pyhästä Kolminaisuudesta arabien viisaiden miesten edessä osoittaen kristinuskon paremmuuden islamiin nähden. Päästyään hädin tuskin pakenemaan myrkytysyritystä hän palasi Konstantinopoliin.

Vuonna 855 keisari Mikaelin setä Bardas murhautti Konstantinoksen suojelijan valtionsihteeri Teoktistoksen ja yritti anastaa vallan. Silloin Konstantinos käänsi selkänsä maailman huolille. Hän meni Olymposvuorelle veljensä Methodioksen luo ja antautui tämän kanssa etsimään ja tutkimaan viisautta kaikessa hiljaisuudessa ja rukouksessa. Olympoksella hän alkoi ensi kertaa opiskella slaavin kieltä. Tähän tarjoutui hyvä tilaisuus, sillä siellä kilvoitteli paljon slaavilaisia munkkeja. Konstantinos oli itse viettänyt koko elämänsä kreikankielisessä ympäristössä.

Muutaman vuoden kuluttua keisari kutsui Konstantinoksen ja Methodioksen luokseen ja lähetti heidät julistamaan evankeliumia turkinsukuisten kasaarien luo. Nämä olivat omaksuneet juutalaisuuden, mutta elivät muslimien vaikutuspiirissä. Matkalla veljekset seurueineen viipyivät jonkin aikaa Hersonissa Krimin niemimaalla. Konstantinos opiskeli hepreaa. Hersonissa asui myös eräs samarialainen, joka kävi hänen luonaan keskustelemassa uskosta. Konstantinos pyysi saada lainaksi hänen uskonnollisia kirjojaan. Hän sulkeutui huoneeseensa, rukoili apua Jumalalta ja perehtyi nopeasti samarian murteella kirjoitettuihin teksteihin. Tämä teki mieheen niin suuren vaikutuksen, että hän uskoi Kristukseen ja otti poikansa kanssa pyhän kasteen.

Hersonissa Konstantinos ja Methodios saivat tietää, että pyhän Clemensin, Rooman piispan (25.11.), reliikit olivat meressä, ja he löysivät ne ihmeellisellä tavalla. Tämän jälkeen he matkasivat kasaarien luo. He kävivät kasaarien hovissa pitkiä teologisia väittelyitä heidän juutalaisuskoisten oppineidensa kanssa. Konstantinos osoitti vastaansanomattomasti kristinuskon totuuden ja saattoi juutalaisuskoiset ymmälleen. Monet arvohenkilöt kääntyivät kristinuskoon. Allekirjoitettuaan liittolaissopimuksen kasaarikaanin kanssa veljekset lähtivät paluumatkalle. Hersonissa he ottivat mukaansa pyhän Clemensin reliikit ja toivat ne Konstantinopoliin.

Tehtyään keisarille selonteon matkasta Konstantinos vetäytyi hiljaisuuteen Pyhien apostolien kirkon läheisyyteen Konstantinopolissa. Methodios kieltäytyi hänelle tarjotusta piispanvihkimyksestä, mutta otti vastaan igumenin tehtävän Polykronionin luostarissa, jossa kilvoitteli noin 70 munkkia.

Veljekset eivät kuitenkaan saaneet viettää hiljaista elämää pitkään. Vuonna 863 Suur-Määrin ruhtinas Rostislav (ks. alla) pyysi Bysantin keisaria lähettämään Määriin piispan ja opettajia, jotka kykenisivät perehdyttämään kansan kristinuskoon, jonka se oli omaksunut frankeilta. Frankkilaiset lähetystyöntekijät käyttivät kuitenkin jumalanpalvelus- ja opetuskielenä vain latinaa. Tästä johtuen käännynnäisiä oli vähän ja ihmiset pitäytyivät vanhoihin pakanallisiin tapoihinsa.

Keisari Mikael III oli haluton nimittämään Määriin piispaa, sillä alue kuului Rooman paavin alaisuuteen. Hän lupasi kuitenkin lähettää miehiä, jotka pystyisivät opettamaan kristinoppia kansankielellä. Konstantinos oli ainoa, jolla oli tehtävään tarvittavat edellytykset. Hänellä oli tietoa ja viisautta; lisäksi hän osasi bulgariaa ja hallitsi kaikki aikansa pääkielet: kreikan, latinan ja heprean sekä lisäksi syyrian, turkinsukuisten kasaarien kielen ja samarian. Hän otti haasteen vastaan Jumalan antamana tehtävänä, mutta pyysi saada valmistautumisaikaa.

Tapansa mukaan Konstantinos vetäytyi rukoilemaan. Hän anoi Jumalalta apua luodakseen kirjaimiston, joka sopisi slaavin äänteiden ilmaisemiseen. Methodioksen avulla hän laati glagolitsana tunnetun aakkoston ja käänsi ensin sitä käyttäen slaaviksi Johanneksen evankeliumin alkujakeet. Methodioksen ja muutamien oppilaidensa avustuksella hän käänsi sitten nopeasti slaaviksi tärkeimmät jumalanpalveluksissa tarvittavat tekstit: evankeliumit, hetkipalveluskirjan ja Psalttarin. Valmistettuaan näin apostoliseen työhön tarvittavat välineet Konstantinos ja Methodios lähtivät Määriin vuonna 863.

Veljekset otettiin kunnioituksella vastaan ruhtinas Rostislavin hovissa. Heille osoitettiin ryhmä oppilaita, joille he alkoivat opettaa ortodoksista uskoa kääntämistään kirjoista. Slaavin käyttö jumalanpalvelus- ja opetuskielenä, Konstantinoksen ja Methodioksen uskollisuus apostoliselle opetukselle ja heistä säteilevä pyhyys varmistivat sen, että lähetystyö eteni nopeasti ja menestyksekkäästi. Vajaassa kolmessa vuodessa pyhät veljekset olivat saaneet toistasataa seuraajaa, jotka puolestaan levittivät evankeliumia kaikkialla Suur-Määrissä.

Konstantinoksen ja Methodioksen menestys herätti kateutta frankkilaisissa lähetyssaarnaajissa. Huomattuaan jääneensä bysanttilaisten uskonveljiensä varjoon he alkoivat arvostella slaavin käyttöä liturgisena kielenä ja väittivät, että liturgia on mahdollista toimittaa vain kolmella kielellä: kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi. He valittivat veljesten toiminnasta paavi Nikolaus I:lle (858−867), joka kutsui veljekset Roomaan.

Konstantinos ja Methodios matkustivat Pannonian halki mukanaan pyhän Clemensin reliikit ja joukko oppilaitaan. Sana siitä, että he olivat tulossa ja toivat mukanaan marttyyripiispan pyhäinjäännöksiä, levisi Roomassa. Paavi Nikolaus oli kuollut, mutta hänen seuraajansa Hadrianus II (867−872) järjesti veljeksille juhlallisen vastaanoton kaupungin ulkopuolella. Konstantinos lahjoitti paaville slaavinkielisen evankeliumin ja muita kääntämiään kirjoja ja paavi asetti ne hyväksymisen merkiksi Santa Maria Maggiore -kirkon alttarille. Joukko veljesten oppilaita vihittiin papeiksi. Seuraavina päivinä monissa Rooman kirkoissa toimitettiin slaavinkielisiä liturgioita.

Konstantinos, jonka voimille pitkä ja rasittava matka oli käynyt, sairastui Roomassa vakavasti. Hän tunsi kuolemansa lähestyvän ja vihkiytyi suuren skeeman munkiksi ottaen nimekseen Kyrillos. Viidenkymmenen päivän kuluttua, helmikuun 14. päivänä vuonna 869, hän antoi sielunsa Herralle. Hän oli kuollessaan vain 42 vuoden ikäinen. Ennen kuolemaansa hän rukoili, että slaavit saisivat juurtua ortodoksiseen uskoon, ja pyysi Methodiosta jatkamaan lähetystehtävää, jonka he olivat yhdessä aloittaneet.

Kyrillos haudattiin juhlallisesti Pyhän Clemensin basilikaan. Myöhemmin hänen haudallaan tapahtui ihmeitä. Vuonna 1976 paavi Paavali VI lahjoitti osan pyhän Kyrilloksen reliikeistä Tessalonikaan, jossa ne sijoitettiin uuteen Pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen kirkkoon.

Pannonian[2] slaavilainen ruhtinas Kocel oli tavannut Kyrilloksen ja Methodioksen, kun nämä olivat matkallaan Roomaan kulkeneet hänen ruhtinaskuntansa kautta. Hän ihaili veljesten toimintaa Suur-Määrissä ja toivoi omankin kansansa vapautuvan baijerilaisten lähetystyöntekijöiden vaikutuksesta. Pian pyhän Kyrilloksen kuoleman jälkeen hän lähetti Roomaan pyynnön, että Methodios lähetettäisiin viivyttelemättä Pannoniaan. Paavi Hadrianus antoi asialle hyväksyntänsä. Hän vihki Methodioksen arkkipiispaksi ja nimitti hänet Sirmiumin (nyk. Sremska Mitrovitsa Serbiassa) piispanistuimelle, jonka apostoli Andronikos oli aikoinaan perustanut. Methodios sai vastuulleen Pannonian ohella kaikki Keski-Euroopan slaavit, joiden evankelioimisen hän sai tehtäväkseen.

Pyhä Methodios jatkoi lähetystyötä slaavien, muun muassa tšekkien ja kroaattien, parissa huolimatta monista koettelemuksista ja vaikeuksista. Lähetystyön tärkeimpänä välineenä oli slaavinkielinen liturgia, josta vastakääntyneet saivat ravintoa hengellistä kasvuaan varten. Methodios vihki pappeja ja diakoneja ja järjesti hallinnollisella kokemuksellaan uuden kirkon elämän vankalle kanoniselle perustalle. Suur-Määrin alueella hän ei tosin voinut enää toimia, sillä poliittinen tilanne siellä oli muuttunut. Ruhtinas Rostislav oli joutunut veljenpoikansa Svatoplukin syrjäyttämäksi ja menehtyi vankeudessa vuonna 870.

Methodioksen toiminta Pannoniassa herätti kuitenkin vihaa frankkilaisissa piispoissa; erityisesti Salzburgin arkkipiispa nousi häntä vastaan. Methodios kutsuttiin kuultavaksi kirkolliskokoukseen. Kiivaan keskustelun päätteeksi hänet todettiin tungettelijaksi ja lähetettiin Schwabeniin, jossa häntä pidettiin vangittuna kaksi ja puoli vuotta. Vasta vuonna 874 paavi Johannes VIII sai tiedon tilanteesta ja palautti Methodiokselle hänen piispalliset oikeutensa.

Methodios jatkoi evankeliumin julistamista hellittämättömällä innolla. Seuraavat vuodet olivatkin hedelmällistä aikaa. Hän kastoi tšekkiläisen ruhtinas Borivojin ja tämän vaimon Ludmilan (16.9.) sekä erään puolalaisen ruhtinaan. Methodios ei piitannut saamastaan kiellosta toimittaa slaavinkielistä liturgiaa. Hän myös vastusti päättäväisesti frankkilaisen papiston kannattamaa Filioque-lisäystä uskontunnustukseen. Frankit vetosivat Roomaan ja paavi kutsui molemmat osapuolet kuultavaksi. Methodioksen puolustuspuhe vakuutti paavin hänen toimintansa ja uskonsa puhtaudesta, ja paavi vahvisti kaikki hänen entiset oikeutensa. Methodios sai myös luvan palata Määrin pääkaupunkiin Velegradiin (nyk. Velehrad Tšekinmaalla). Methodioksen menestys herätti katkeruutta hänen apulaispiispakseen nimitetyssä frankkilaisessa Wichingissä. Aina kun näiden kahden piispan välit kiristyivät, paavi Johannes VIII antoi kuitenkin lujan tukensa Methodiokselle.

Paavin kuoleman jälkeen Methodios kävi myös Konstantinopolissa tekemässä selkoa lähetystyöstään keisari Basileios I:lle ja patriarkka Fotiokselle. Hänet otettiin hovissa vastaan suurella kunnioituksella. Sekä keisari että patriarkka antoivat hyväksyntänsä hänen apostoliselle työlleen. Arvovaltaisen tuen saaneena Methodios oppilaineen palasi Määriin. Rauhassa ja hiljaisuudessa hän jatkoi muutaman oppilaansa avustamana käännöstyötä. He käänsivät slaaviksi koko Vanhan testamentin, kanonikokoelman ja paterikonin, joita slaavilainen kirkko tarvitsi kiinnittyäkseen Bysantin kristilliseen perinteeseen.

Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän pyhä Methodios nimitti seuraajakseen oppilaansa Gorazdin (27.7.). Tämä oli syntyisin Määristä, mutta oli hankkinut täydellisen kreikan ja latinan taidon. Siunattuaan kuninkaita ja kansaa Methodios antoi henkensä Herralle huhtikuun 6. päivänä vuonna 885. Hänen hautauspalveluksensa toimitettiin kolmella kielellä, slaaviksi, kreikaksi ja latinaksi, ja hänet haudattiin Velegradin katedraaliin.

Methodioksen kuoleman jälkeen hänen vastustajansa Wiching kiirehti Roomaan ja onnistui taivuttamaan paavi Stefanus V:n puolelleen. Paavi nimitti Wichingin Methodioksen seuraajaksi ja kielsi slaavin käytön liturgisena kielenä. Suur-Määrissä alkoi heti Methodioksen kuolinvuonna hänen oppilaidensa armoton vaino. Pyhä Gorazd löysi turvapaikan Puolasta, jotkut toiset Böömistä. Kliment, Nahum, Savva ja Angelar (27.7.) pakenivat Bulgariaan, jossa kuningas Boris otti heidät vastaan kuin Jumalan lähettäminä enkeleinä. Bulgariassa he kehittivät pyhän Kyrilloksen luoman glagoliittisen kirjaimiston ja kreikkalaisten kirjainten pohjalta pyhän Kyrilloksen nimeä kantavat kyrilliset aakkoset, jotka levisivät slaavilaiseen maailmaan ja vakiintuivat käyttöön ortodoksisissa slaavilaisissa maissa.

Bulgarian kautta slaavinkielinen bysanttilainen perinne siirtyi 900-luvun lopulla Kiovan Venäjälle nousten siellä suureen kukoistukseen. Määri puolestaan jäi vuonna 907 unkarilaisten valloittajien saaliiksi ja liukui läntisen kristikunnan vaikutuspiiriin.

Slaavien apostolien pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen muistoa vietetään roomalaiskatolisessa kirkossa 14. helmikuuta, joka on myös Kyrilloksen kuolinpäivä. Ortodoksisessa kirkossa muistopäivä on 11. toukokuuta. Monissa Itä-Euroopan ortodoksisissa maissa heidän muistopäivänsä on yleinen vapaapäivä. Venäjällä heitä juhlitaan vanhan ajanlaskun mukaan 24. toukokuuta, jolloin maassa vietetään yleistä slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin juhlaa.

Vuonna 1980 paavi Johannes Paavali II nimitti Kyrilloksen ja Methodioksen Euroopan suojeluspyhiksi yhdessä Benedictus Nursialaisen kanssa.