Apostolien vertainen Nina Georgialainen

Vanhimman kertomuksen iberialaisten eli georgialaisten kääntymisestä kristinuskoon on kirjoittanut Rufinus Aquileialainen 300-luvulla. Hänen latinankielisessä kertomuksessaan ei mainita lähetystyötä tehneen naisen nimeä. Kertomuksen georgialaisessa versiossa, joka on vasta 900-luvulta, hänen nimekseen mainitaan Nina (Nino), joka tulee mahdollisesti latinan sanasta nonna eli nunna. Koptilaisessa, arabialaisessa ja syyrialaisessa perinteessä Georgian pyhä nainen sen sijaan tunnetaan nimellä Teognosta. Eräissä armenialaisissa lähteissä Ninan esitetään olleen pyhien Gaianan ja Ripsimian (30.9.) yhteisön ainoa marttyyrikuolemalta välttynyt jäsen. Alla esitetään georgialaiseen perinteeseen pohjautuva elämäkerta, joka on periytynyt myös slaavilaisiin elämäkertakokoelmiin.

Pyhä Nina syntyi Kappadokiassa noin vuonna 280. Hänen isänsä oli sukua pyhälle suurmarttyyri Georgiokselle (23.4.) ja hänen äitinsä Susanna oli Jerusalemin patriarkan sisar. Ninan ollessa 12-vuotias vanhemmat muuttivat Jerusalemiin. Yhteisestä sopimuksesta isä vetäytyi erakoksi Jordanin erämaahan ja äiti vihkiytyi diakonissaksi. Nina jäi hurskaan vanhus Nymfodoran kasvatettavaksi. Lukiessaan Raamattua hän kiinnostui Herran viitan kohtalosta ja sai kuulla sen olevan Iberiassa eli Georgiassa, jonka asukkaat olivat vielä pakanoita. Nina alkoi rukoilla, että hän saisi nähdä Georgian kristinuskoon kääntyneenä ja että Herran viitta vielä löytyisi. Unessa hänelle ilmestyi Jumalanäiti, joka ojensi hänelle viiniköynnöksen oksista punotun ristin. Toisen kerran hänelle ilmestyi Vapahtaja ojentaen kirjakäärön, johon oli kirjoitettu sanat: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19).

Eräiden tietojen mukaan Nina lähti omasta aloitteestaan valistamaan Georgiaa kristinuskon valolla. Toisten lähteiden mukaan georgialaiset ottivat hänet vangiksi ja veivät omaan maahansa. Monista koettelemuksista huolimatta Nina pysyi lujana uskossaan ja julisti kansalle evankeliumia. Georgian pääkaupungissa Mtšetassa hän asui pienessä mökissä, jonka kuninkaan puutarhuri luovutti hänen käyttöönsä. Puutarhurin vaimo Anastasia vapautui hedelmättömyydestään pyhän Ninan rukouksilla ja alkoi uskoa Kristukseen. Puutarhassa Nina vietti yöt ja päivät rukoillen suuren setrin alla. Georgialaisen legendan mukaan Kristuksen viitta oli kätketty puun juurelle. Eräänä yönä Nina näki, miten parvi mustia lintuja lensi puutarhaan. Setrin vieressä virtaavassa purossa kylvettyään ne muuttuivat äkkiä lumivalkoisiksi ja lennähtivät setrin oksille. Pian puutarha täyttyi suloisesta viserryksestä. Tällä merkillä Jumala ilmaisi, että Georgian pakanallinen kansa kääntyisi kristinuskoon ja että tuolle pyhälle paikalle rakennettaisiin kirkko.

Pian yksi kaupungin vaikutusvaltaisista naisista tuli suuren surun vallassa pyhän Ninan luo. Hänen lapsensa oli kuolemansairas eikä kukaan pystynyt parantamaan sitä. Lapsi tuotiin Ninan luo ja asetettiin hänen vuoteelleen. Kun hän kohotti kätensä taivasta kohti anoakseen Jumalalta armoa, kaikkien suureksi ihmeeksi lapsi nousi heti ylös terveenä. Sana Ninan ihmeellisestä voimasta tuli pian Georgian kuningattaren tietoon. Hän oli innokas epäjumalien palvelija ja vaikeasti sairas. Koska kukaan ei pystynyt lievittämään hänen kärsimyksiään, hän antoi kantaa itsensä puutarhaan Ninan pieneen mökkiin. Nina siunasi hänet Jumalanäidiltä saamallaan ristillä, jolloin hän parani ja julisti heti uskovansa Kristukseen.

Kuningas Mirian hämmästyi kuullessaan vaimonsa ihmeellisestä parantumisesta. Pakanapapit kuitenkin yllyttivät häntä luovuttamaan Ninan kidutettavaksi. Kun kuningas oli metsästysretkellä, hänet ympäröi äkisti musta pilvi ja hän menetti näkönsä. Pyydettyään ensin turhaan apua pakanajumalilta hän lopulta kääntyi hoviväkensä kanssa pyhän Ninan julistaman Jumalan puoleen. Hänen näkönsä palautui heti. Samalla uskon valo valisti hänen sielunsa. Hän palasi kaupunkiin ja heittäytyi kiitollisena pyhän Ninan jalkoihin.

Ninan kehotuksesta kuningas Mirian pyysi Bysantin keisari Konstantinosta lähettämään Georgiaan piispan ja pappeja. Kuningas Mirian, kuningatar Nina (1.10.) ja suuri joukko Georgian kansaa kastettiin Kurajoessa vuonna 324 (toisten tietojen mukaan vuonna 326). Kuninkaalliseen puutarhaan suuren setrin luo rakennettiin kirkko.

Pyhän innon vallassa Nina jatkoi evankeliumin julistamista. Pappi Jaakobin kanssa hän meni Aragvajoen yläjuoksulle, jossa he käännyttivät monia vuoristolaisia kristinuskoon. Sieltä Nina siirtyi Kahetiaan (Itä-Georgiaan). Hän asui pienessä kojussa kallion kupeessa Bodben kylässä kilvoitellen ja rukoillen lakkaamatta. Jumalan sanan voimalla ja monien ihmeiden avulla hän taivutti ihmiset luopumaan epäjumalistaan ja sai heidät ottamaan kasteen. Kääntyneiden joukossa oli myös kuningatar Sofia.

Kun pyhä Nina oli lopettanut apostolisen työnsä Georgiassa, hän sai tiedon lähestyvästä kuolemastaan. Hän kirjoitti kuningas Mirianille ja pyysi tätä lähettämään luokseen piispa Johanneksen, jotta tämä valmistaisi hänet viimeiselle matkalle. Piispan lisäksi itse kuningas lähti pappien ja hoviväkensä kanssa Kahetiaan Ninan kuolinvuoteen äärelle, missä he saivat nähdä monia ihmeitä. Nina opetti kansaa, joka oli kokoontunut hyvästelemään häntä, ja kertoi elämästään. Osallistuttuaan Herran pyhään ehtoolliseen hän antoi sielunsa rauhassa Herralle vuonna 335 (tai 347).

Pyhä Nina haudattiin omasta toivomuksestaan Kahetiaan Bodben kylään, jossa hän oli kilvoitellut. Kuningas Mirian ja hänen poikansa Bakur (342–364) rakennuttivat paikalle kirkon, joka pyhitettiin Ninan sukulaisen pyhän suurmarttyyri Georgioksen muistolle. Myöhemmin paikalle perustettiin pyhän Ninan nimeä kantava naisluostari.