Abba Or

Abba Or vietti 300-luvulla vuosikausia yksinäisyydessä syvällä Egyptin autiomaassa harjoittaen ankaraa askeesia. Hän söi pelkkiä raakoja yrttejä ja joi vettä silloin, kun sitä löytyi. Vaikka hän eli kaukana kaikesta asutuksesta, hän rukoili yötä päivää kaikkien ihmisten pelastuksen puolesta. Myöhemmin hän viittasi itseensä kertoessaan kilvoittelijasta, jolle enkeli oli kolmen vuoden ajan tuonut taivaallista ravintoa, joka teki hänet kykenemättömäksi maistamaan muuta ruokaa.

Kun abba Or oli jo iäkäs, enkeli ilmestyi hänelle unessa ja pyysi häntä ottamaan vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, ja lupasi, että heiltä ei puuttuisi autiomaassa mitään, mitä he tarvitsivat. Hänen ohjattavakseen kerääntyi sadoittain veljiä harjoittamaan luostarielämää. Kun uusi kuuliaisuusveli tuli, vanhus rakensi hänelle savimajan omin käsin ja antoi sen veljelle sitten, kun oli valmistanut kaiken niin, että tämä pystyi rukoilemaan minkään häiritsemättä. Eräänä päivänä, kun hän oli rakentamassa tällaista keljaa yhdessä abba Teodoroksen kanssa, he sanoivat toisilleen: ”Mitä me tekisimme, jos Jumala tulisi nyt tänne?” Kumpikin palasi kyynelsilmin omaan keljaansa.

Vanhus eli autiomaassa yli 90-vuotiaaksi. Hänellä oli pitkä valkoinen parta; hän näytti aivan enkeliltä ja säteili hengellistä Jumalan läsnäoloa. Hän otti itse vastaan kaikki kävijät ja pestyään heidän jalkansa opetti heille ortodoksista elämää ja kehotti heitä sitten rukoilemaan ja kiittämään kaikkivaltiasta Jumalaa. Hänelle oli suotu armo tuntea kaikki pyhät kirjoitukset ja selittää niitä, vaikka hän ei osannut edes lukea.

Abba Or ei koko ikänään koskaan valehdellut, vannonut tai lausunut turhaa sanaa. Pyhälle Sisoes Suurelle, joka pyysi häneltä pelastuksen sanaa, hän vastasi: ”Asetan itseni kaikkien ihmisten alapuolelle.”

Abba Or ohjasi oppilaitaan taivaallisella viisaudella ja kehotti heitä tekemään elämänsä yhdeksi lakkaamattomaksi rukoukseksi. Hän vetosi veljiin, ettei heidän keljoillaan lausuttaisi yhtään sopimatonta sanaa. Kirkossa yhteisissä palveluksissa veljet seisoivat hengellisen isänsä tavoin niin hartaassa tarkkaavaisuudessa, että he näyttivät kylpevän valossa, ikään kuin he olisivat jo olleet taivaassa enkelien ja valittujen joukossa.