Suurmarttyyri Jaakob Persialainen

Kristuksen voittoisa soturi Jaakob syntyi 300-luvun lopulla persialaiseen ylimysperheeseen Bet Lafatissa. Hän oli kuningas Jezdegerd I:n (399–420) läheinen ystävä ja kuningas soi hänelle hovissa monia kunnianosoituksia. Jaakobin vanhemmat ja vaimo olivat kristittyjä, mutta hän itse sokaistui kuninkaan suosiosta ja maailman turhuudesta. Jaakob oli saanut kristillisen kasvatuksen, mutta hän kielsi Kristuksen ja liittyi valtion suosimaan uskontoon. Tästä kuultuaan Jaakobin äiti ja vaimo lähettivät hänelle kirjeen ilmoittaen, ettei heillä ole enää mitään tekemistä hänen kanssaan, koska hän oli vaihtanut Jumalan rakkauden ja tulevan autuuden katoavaiseen maalliseen kunniaan: ”Olemme surreet kovin sinun tähtesi ja vuodattaneet paljon kyyneleitä. Rukoilemme koko sydämestämme, ettei todellinen Jumala hylkäisi sinua vaan ottaisi sinut takaisin tykönsä, sillä Hän on armelias. Herra, jonka sinä olet kieltänyt, ottaa sinut vastaan avosylin ja iloiten.”

Sanat viilsivät Jaakobin sydäntä, ja hän alkoi palata järkiinsä ikään kuin hän olisi selvinnyt pitkästä juopumuksesta. Hän itki katkerasti katuen luopumustaan, ja hänen asenteensa muuttui täydellisesti. Hänessä heräsi halu päästä osalliseksi Kristuksen eläväksitekevästä kuolemasta, ja sen kautta päästä itsekin Isän luo.

Kun Jaakobin käytös alkoi herättää epäilyksiä, hänet otettiin tutkittavaksi. Jaakob ilmoitti heti rohkeasti ja päättäväisesti: ”Kyllä, minä olen Herrani Jeesuksen Kristuksen palvelija.” Kuningas hämmästyi mutta yritti vielä imarrella ja lahjoa Jaakobia. Välillä kuningas joutui raivon valtaan ja uhkasi häntä kidutuksilla, mutta Jaakob sanoi kaiken olevan turhaa: ”Leikkaa ruumiini palasiksi, polta se, tee sille mitä haluat – sieluani et saa käännettyä jumalattomuuteen.” Kuningas määräsi Jaakobin kidutettavaksi, mutta marttyyri tuli entistä rohkeammaksi ja ilmoitti kärsivänsä mieluummin tuhat kuolemaa kuin tekevänsä väärin Kristusta kohtaan.

Erään hallitusmiehen neuvosta Jaakob päätettiin pilkkoa pala palalta. Jaakob riensi teloituspaikalle kasvot ilosta loistaen. Hänen kilvoitustaan seurasi suuri joukko sekä ihmisiä että enkeleitä. Kun kidutusvälineet tuotiin esiin ja Jaakob sidottiin, hän oli hiljaa ja käyttäytyi arvokkaasti. Kun häntä peloteltiin, hän sanoi: ”Älkää minua itkekö, ihmisparat, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Yhden päivän kipua vastaan minä saan periä Herrani Jeesuksen Kristuksen valtakunnan.” Hän rukoili vielä, että Jumala vahvistaisi häntä ja soisi hänellekin marttyyrien kruunun.

Ensimmäiseksi lyötiin poikki hänen peukalonsa. Jaakob lausui: ”Herra, ota armostasi vastaan tämän puun ensimmäinen oksa.” Kun toinen sormi katkaistiin, hän sanoi: ”Herra, ota vastaan toinen oksa puusta, jonka Sinun kätesi on istuttanut.” Kolmannen sormen pudottua Jaakob lausui: ”Kolmen nuorukaisen kanssa minä laulan ja ylistän Sinua tulisessa pätsissä, Herra, marttyyrien kuoroissa veisaan ylistystä Sinun pyhälle nimellesi.” Viidennen sormen jälkeen hän sanoi: ”Viidellä aistillani minä siunaan Sinua, Herra.” Näin hänen kaikki sormensa katkottiin toinen toisensa jälkeen. Sen jälkeen katkottiin hänen varpaansa. Jalat lyötiin poikki ensin nilkoista ja sitten polvien kohdalta. Sitten hänen kätensä hakattiin pois samalla tavalla. Koko aikana hän ei sanonut pahaa sanaa teloittajistaan vaan kesti kaiken tyynesti aivan kuin hän ei olisi tuntenut kipua. Enkelit ja ihmiset ihmettelivät hänen kärsivällisyyttään. Pyhän Jaakobin reidetkin hakattiin irti, ja lopuksi hänen päänsä lyötiin poikki. Näin hän pääsi nauttimaan niistä ikuisista hyvyyksistä, jotka Kristuksen ystäville on varattu.

Pyhän Jaakobin kärsimys tapahtui Babylonissa perjantaina 27. marraskuuta vuonna 421. Eräät kristityt piiloutuivat odottamaan pimeän tuloa, ja yöllä vartijoiden nukkuessa he keräsivät pyhän ruumiin jäännökset, hiipivät pois ja hautasivat ne kunniallisesti.