Suurmarttyyri Barbara

Pyhä Barbara oli kotoisin Syyrian Heliopoliksesta eli Baalbekistä, joka kuuluu nykyään Libanonille. Hänen isänsä Dioskoros kuului kaupungin johtohenkilöihin. Barbara oli perheen ainoa lapsi, soma, kiltti ja lahjakas. Isä halusi varjella kaunista tytärtään ja vei hänet korkeaan torniin Heliopoliksen lähellä sijaitsevalle maatilalleen. Siellä Barbaralla oli yllin kyllin kaikkea mitä hän tarvitsi, ja palvelijattaret pitivät hänestä huolta. Hänen luonaan kävi myös opettajia, jotka antoivat hänelle hyvän koulutuksen. Ilman ikäistensä seuraa Barbarasta kasvoi mietiskelevä nuori neito. Tarkkailemalla Jumalan läsnäoloa luonnossa hän tuli siihen tulokseen, että Jumala on kolminainen. Hän sai myös kuulla kristinuskosta palvelijattariltaan tai opettajiltaan. Kun Barbara tuli naimaikään, isä ehdotti hänelle avioliittoa, mutta tyttö torjui ajatuksen. Isä ei kuitenkaan huolestunut vaan ajatteli tyttärensä mielen muuttuvan aikaa myöten.

Dioskoros oli antanut määräyksen rakentaa tornin lähistölle kaksi-ikkunainen kylpylä. Kun hän oli matkoilla, Barbara käski rakentajia lisäämään myös kolmannen ikkunan kuvaamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kolminaista valoa. Sittemmin kylpylä säilyi pyhiinvaelluspaikkana monta vuosisataa.

Dioskoros oli innokas epäjumalien palvelija ja Barbara silmäili surullisin mielin isänsä epäjumalankuvia. Kun isä palasi ja ihmetteli kylpylän kolmatta ikkunaa, Barbara teki ristinmerkin ja osoittaen kolmea sormeaan sanoi: ”Isä, Poika ja Pyhä Henki – tämä valo valaisee koko luomakunnan ja ihmiskunta pelastuu tällä merkillä.” Hetkessä Dioskoroksen rakkaus tyttäreen muuttui raivoisaksi vihaksi. Hän veti esiin miekkansa ja oli tappaa tyttärensä siltä seisomalta. Tämä kuitenkin pakeni vuorille ja pääsi piiloon takaa ajavaa isäänsä vuorenseinämässä avautuneeseen halkeamaan.

Myöhemmin isä löysi Barbaran ja luovutti hänet käskynhaltijalle. Neito tunnusti innokkaasti uskonsa Kristukseen ja pilkkasi epäjumalia. Siksi hänet ruoskittiin ja hänen päätään runneltiin kivillä. Kun hänet kidutusten jälkeen heitettiin tyrmään, hän oli kokonaan haavoilla. Yöllä itse Kristus ilmestyi hänelle, paransi hänet ja lupasi auttaa häntä loppuun saakka.

Seuraavana päivänä marttyyri vietiin jälleen maaherran eteen. Tämä hämmästyi nähdessään hänet vahingoittumattomana ja luovutti hänet uusiin kidutuksiin. Barbaran vaatteet riisuttiin, mutta Herra ei sallinut hänen neitseellisen ruumiinsa häpäisyä vaan taivaasta laskeutui pyöreä tulenkehrä, joka verhosi hänet valoon.

Nähdessään pyhän marttyyrin kärsivällisyyden ja jumalalliset ihmeet Juliana-niminen nuori nainen julisti myös olevansa kristitty. Häntä alettiin kiduttaa samalla tavalla kuin Barbaraakin. Lopulta molemmat määrättiin mestattaviksi. Dioskoros, joka oli sääliä tuntematta seurannut tyttärensä kidutusta alusta loppuun, pyysi maaherralta, että saisi omin käsin katkaista tyttärensä kaulan.

Mestaus tapahtui vuorenhuipulla. Pyöveli mestasi Julianan ja Dioskoros Barbaran. Tämä tapahtui 300-luvun alkuvuosina. Jumalan kosto ei kuitenkaan viipynyt. Kun Dioskoros lähti paluumatkalle, salama iski häneen ja poltti hänet kuoliaaksi.

Pyhää Barbaraa kunnioitetaan erikoisesti Ateenassa. Hänelle omistetun historiallisen kirkon ympärille on kehittynyt kokonainen hänen nimeään kantava kaupunginosa. Myös Meteoran luostariyhdyskunnassa yksi luostari on omistettu hänelle ja on tunnettu paikkana, jonne pyhiinvaeltajat menevät pyytämään hänen apuaan. Pyhä Barbara on Kreikan armeijan tykkimiesten suojeluspyhä.

4
12