Kaste merkitsee Jumalan yhteyteen tulemista, uudeksi ihmiseksi syntymistä ja vanhasta elämästä luopumista. Kasteen sakramenttiin antaa perustan Jeesuksen oma kaste Jordanilla (Matt. 28:19-20; Mark. 16:16). Se on suuri juhla, josta monet pääsevät osalliseksi jo pienokaisena. Kaste voidaan kuitenkin toimittaa missä iässä tahansa. Nykyisin kirkkoon liittyy yhä useammin ihmisiä, joita ei ole aiemmin kastettu Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Siksi heidätkin kastetaan kirkkoon liittämisen yhteydessä.
Lapsen kastetta edeltää nimenanto, joka tulisi perinteen mukaan toimittaa jo kahdeksantena päivänä syntymästä. Usein se kuitenkin yhdistetään kastetoimitukseen.
Ortodoksilapselle annetaan perinteisesti vain yksi nimi, joka muistuttaa siitä pyhästä, jonka mukaan lapsi on nimetty ja joka toimii lapsen taivaallisena esirukoilijana. Lapselle valitaan yksi ortodoksikummi, joka vastaa lapsen puolesta kastelupauksiin ja lukee uskontunnustuksen kastetoimituksessa. Lapsella voi olla lisäksi muita kummeja.
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Ortodoksisen kirkon jäseneksi voidaan siis kastaa ortodoksivanhempien lapsi tai lapsi, jonka vanhemmista toinen on ortodoksisen kirkon jäsen. Kasteeseen tarvitaan kuitenkin molempien vanhempien suostumus.
Itse kaste toimitetaan mieluiten kirkossa. Kastetoimitukseen kuuluu muun muassa vedensiunaamisrukouksia ja kastettavan voitelu öljyllä. Varsinainen kaste tapahtuu upottamalla kastettava veteen kolme kertaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Vasta tämän jälkeen puetaan kastepuku ja kaulaan pujotetaan kasteristi.
Kasteen jälkeen toimitetaan välittömästi mirhavoitelun sakramentti. Mirhavoitelu on Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus. Kun kaste käsitetään ihmisen lupaukseksi yhdistyä Jumalaan, on mirhavoitelu kirkon tälle lupaukselle antama vahvistus, sinetti.
Kirkon varhaisessa historiassa piispat toimittivat kätten päälle panemisen toimituksen kastetuille joko heti kasteen yhteydessä tai myöhemmin hiippakuntaansa kiertäessään. Kristittyjen määrän lisääntyessä itäisessä kirkossa vakiintui tapa siunata erityinen sakramenttiöljy, mirha. Tätä piispan siunaamaa öljyä jaettiin papeille, jotta he saattoivat toimittaa Pyhän Hengen vuodattamisen jo kasteen yhteydessä.
Nykyisin Suomen ortodoksisessa kirkossa käytettävää mirhaa valmistetaan Konstantinopolin patriarkaatin kirkossa pääsiäistä edeltävällä suurella viikolla aina kymmenen vuoden välein. Sen valmistuksessa ja siunaamisessa käytetään 700-luvulta peräisin olevaa kaavaa.
Pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla ”Pyhän Hengen lahjan sinetti.” Kummit vastaavat joka kerran ”Aamen.”
Jos toiseen kristilliseen kirkkoon kuuluva ja Pyhän Kolminaisuuden nimeen kastettu henkilö tahtoo liittyä ortodoksiseen kirkkoon, tapahtuu liittyminen mirhavoitelun sakramentin kautta. Kastamaton kirkon jäseneksi aikova liitetään ortodoksiseen kirkkoon toimittamalla sekä kasteen että mirhavoitelun sakramentit.