Pyhittäjämarttyyri Simon Volomilainen

Pyhittäjämarttyyri Simon oli talonpoikaisperheen poika. Hän syntyi vuonna 1586 Volokolamskissa ja sai nimen Simeon. Vartuttuaan hän muutti Moskovaan, jossa hän oppi räätälin ammatin. Hän teki pyhiinvaellusmatkan Solovetskin luostariin, jossa hän oppi lukemaan ja perehtyi kirkkolauluun. Pyhien kirjojen lukeminen ja keskustelut hengellisten vanhusten kanssa ravitsivat hänen sieluaan. Hiljaista elämää kaivaten hän siirtyi Solovetskista pieneen Jumalansynnyttäjän luostariin Pinegajoella, jossa igumeni Makari vihki hänet munkiksi. Simon oli tuolloin 24-vuotias.

Simon kilvoitteli luostarin palvelutehtävissä pitäen rukouksen lakkaamatta mielessään. Kun hänen enkelimäisen elämänsä maine alkoi levitä ympäristöön, hän pyysi igumenilta siunauksen vetäytyä yksinäisyyteen. Kierreltyään jonkin aikaa Novgorodin, Moskovan ja Vologdan alueen luostareissa hän asettui vuonna 1613 asumattomaan Volomin metsään noin 80 kilometrin päähän Ustjugista. Siellä hän kilvoitteli viisi vuotta täydellisessä yksinäisyydessä eläen luonnon ja pienen kasvimaansa antimilla sekä almuksi saamillaan leivänkannikoilla. Lähiseudun asukkaat yrittivät karkottaa hänet, mutta Simon pysyi kilvoituspaikallaan.

Kun Simonin luo alkoi kerääntyä oppilaita, hän päätti perustaa luostarin. Tsaari Mikael (1613−1645) luovutti luostaria varten maa-alueen, jolle Simon rakensi Ristin ylentämisen kirkon. Hänen vastustajansa, jotka pelkäsivät maidensa siirtymistä luostarille, polttivat kirkon. Simon ei kuitenkaan lannistunut, vaan rakensi oppilaidensa kanssa uuden. Kirkon valmistuttua Rostovin arkkipiispa vihki Simonin pappismunkiksi ja määräsi hänet luostarin johtajaksi.

Simonin vastustajat jatkoivat hyökkäyksiään. Kerran Simonin ollessa yksin metsätöissä kolme miestä vieritti tukin hänen päälleen. He uhkasivat tappaa hänet, jos hän ei luovuttaisi heille tsaarin lahjoituskirjaa, ja päästivät hänet vapaaksi vasta hänen luvattuaan etsiä sen. Luostarissa Simon kertoi tapahtuneesta. Pahantekijöitä yritettiin tavoittaa, mutta heitä ei löydetty.

Heinäkuun 12. päivänä 1641, kun suurin osa luostarin veljestöstä oli mennyt Ustjugiin autuaan Prokopin juhlaan (8.7.), pahantekijät tunkeutuivat luostariin ja vaativat jälleen Simonia luovuttamaan lahjoituskirjan. Pyhittäjä pyysi päästä kirkkoon etsimään sitä. Kirkossa hän rukoili Jumalanäidin ikonin edessä, nautti pyhän ehtoollisen ja astui sitten ulos pahantekijöiden eteen lausuen: ”Tehkää nyt mitä tahdotte, minä en luovuta lahjoituskirjaa.” Silloin he kävivät hänen kimppuunsa, pahoinpitelivät hänet ja lopulta leikkasivat irti hänen päänsä. Palattuaan Ustjugista munkit löysivät pyhän Simonin ruumiin ja hautasivat sen kirkon viereen. Haudalla alkoi heti tapahtua sairaiden paranemisia. Simonin kunnioitus pyhänä alkoi vain viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

12
7