Pyhittäjämarttyyri Badimos

Pyhä Badimos (Vadim) syntyi varakkaaseen perheeseen 300-luvulla Beth-Lapatin kaupungissa Persiassa. Kristuksen puhdas valo läpäisi Badimoksen sydämen ja mielen jo hänen nuoruudessaan. Hengellistä elämää kaivaten hän antoi kaiken omaisuutensa köyhille ja vetäytyi erämaahan kaupungin ulkopuolelle.

Badimos rakensi itselleen erämaahan pienen luostarin, jonka suojissa hän rukoili yksinäisyydessä. Kerran hänen rukoillessaan hänet ympäröi jumalallinen kirkkaus. Näin hän sai nähdä ja kokea luomattoman valon.

Jumalan armosta Badimos kasvoi pyhyydessä. Pian hänen ympärilleen alkoi kerääntyä toisia kilvoittelijoita. Erämaahan syntyi pieni luostariyhteisö, jonka johtajaksi Badimos vihittiin. Luostariveljien lisäksi Badimoksella riitti aikaa myös maallikkokristityille, joiden hengellisenä ohjaajana hän toimi.

Noihin aikoihin Persian hallitsija Šapur II (309–379) alkoi vainota kristittyjä. Vainoojat pidättivät myös Badimoksen ja hänen seitsemän oppilastaan. Heitä kidutettiin vankilassa. Vainoojat halusivat heidän kieltävän Kristuksen ja palvovan aurinkoa ja tulta. Badimos ja hänen munkkinsa eivät kuitenkaan luopuneet uskostaan.

Tunnustajia pidettiin vangittuina neljä kuukautta. Heidät oli kahlittu ja he kärsivät monia tuskia, mutta mikään ei saanut heitä luopumaan Kristuksesta. Koko tämän ajan Badimos piti huolta oppilaidensa hengellisistä tarpeista. Hän oli myös tukena kaikille muillekin Persiassa asuville kristityille.

Šapurin vainojen seurauksena vankilaan oli suljettu myös Nirsan-niminen kristitty, joka oli kotoisin Arewanin kaupungista. Hän oli kieltäytynyt palvomasta aurinkoa. Tunnustajamunkkien tavoin myös Nirsania kidutettiin. Hänellä ei kuitenkaan ollut samaa kestävyyttä kuin toisilla, ja hän päätyi kieltämään Kristuksen. Uusien kidutusten pelossa Nirsan lupasi Persian hallitsijalle tekevänsä mitä tahansa tämä pyytäisi. Šapur määräsi, että Nirsanin tulisi omin käsin mestata munkki Badimos miekalla. Palkkioksi tästä Nirsanille luvattiin vapaus ja palkinto. Koska Nirsan ei voinut kestää ajatusta uusista kidutuksista, hän suostui.

Kun pyhä Badimos tuotiin Nirsanin luo, tämä otti miekan ja osoitti sillä Badimosta. Tuolla hetkellä Nirsanin omatunto kuitenkin heräsi. Hän alkoi vapista, eikä pystynyt liikkumaan paikaltaan. Pyhä Badimos alkoi nuhdella Nirsania. “Nirsan, sinä olet kieltänyt Jumalan. Aiotko nyt murhata Hänen palvelijansakin?” hän kysyi. Sen jälkeen Badimos alkoi udella Nirsanilta, mitä tämä tekisi tuomiopäivänä. “Minkä vastauksen annat Jumalalle?” Badimos kysyi. “Minä olen valmis kuolemaan Kristuksen tähden. En kuitenkaan haluaisi, että sinä olet minun tappajani”, Badimos sanoi.

Nirsan yritti iskeä Badimosta miekallaan, mutta hänen kätensä vapisivat niin, ettei hän saanut mestattua Badimosta heti. Niinpä tulenpalvojat alkoivat nimitellä Nirsania pelkuriksi. Badimos seisoi hievahtamatta, kun Nirsan sohi häntä miekallaan. Tätä seuranneet pakanat alkoivat kunnioittaa marttyyria, joka seisoi pelottomana kuoleman edessä. Lopulta Nirsan sai pyhän Badimoksen mestattua. Tämä tapahtui vuoden 376 tienoilla.

Murhattuaan pyhän Badimoksen Nirsanin omatunto alkoi heti syyttää häntä raskaasti. Niinpä onneton mies otti hengen itseltään heittäytyen omaan miekkaansa.[1] Kolme vuotta myöhemmin Persian hallitsija Šapur kuoli. Tämän jälkeen pyhän Badimoksen seitsemän oppilasta vapautettiin vankilasta, ja he kaikki nukkuivat kuolonuneen rauhassa.


[1] Kertomuksesta on myös versio, jossa mukaan pakanat murhasivat Nirsanin, ja Badimoksen seitsemän oppilasta mestattiin vankeusvuosien jälkeen.

9
4