Pyhittäjä Zenon

Pyhä Zenon oli kotoisin Kappadokian Kesareasta (nyk. Kayseri Keski-Turkissa), jossa hän sai nuoruudessaan usein kuulla pyhän Basileios Suuren (1.1.) opetusta. Basileioksen kylvämä opetus puhkesi Zenonissa kauniiseen kukkaan. Keisari Valensin kuoleman (378) jälkeen Zenon jätti ylimyssukunsa ja työnsä keisarillisena viestinviejänä ja vaihtoi palatsin hautaluolaan Antiokian lähistöllä.

Pyhä Zenon kilvoitteli haudassa vuosikausia yksinään, rääsyihin pukeutuneena. Hän haki itselleen vettä lähteestä pitkän matkan takaa, ja eräs hyväntekijä toi hänelle leipää joka toinen päivä. Rukous ja kilvoitus puhdistivat Zenonin sisäiset silmät niin, että hän saattoi kohottaa sielunsa taivaallisiin, nauttia Jumalan näkemisestä ja levätä Jumalassa.

Kerran eräs vieras näki Zenonin tulevan lähteeltä kahden raskaan vesiruukun kanssa ja meni auttamaan häntä. Keljansa suuaukolle päästessään Zenon kuitenkin odotti hetken, kaatoi veden pois ja palasi lähteelle hakemaan uutta kantamusta. Hänen periaatteenaan ja sääntönään näet oli olla ottamatta minkäänlaista hyötyä itselleen toisten vaivannäöstä.

Sunnuntaisin Zenon lähti seurakuntakirkkoon, jossa hän osallistui pyhiin salaisuuksiin. Ehtoollisen jälkeen hän palasi luolalleen. Koska hän ei omistanut mitään, hänen ei tarvinnut pelätä varkaita. Siksi hän ei edes yrittänyt sulkea luolansa suuta mitenkään. Hän sai kuitenkin huomattavan perinnön. Osan siitä hän jakoi itse puutteenalaisille ja loput hän jätti Antiokian piispan Aleksanterin huostaan pyytäen tätä jakamaan varat köyhille.

Eräänä yönä vuorelle tuli isaurilaisjoukko, joka surmasi lukuisia munkkeja ja nunnia. Kun he lähestyivät Zenonin keljaa, tämä oli rukoilemassa ja näki kolme enkeliä keljansa suulla. Isaurilaiset kulkivat aivan Zenonin keljan sisäänkäynnin vierestä, mutta eivät huomanneet sitä.

Yli neljäkymmentä vuotta kilvoiteltuaan pyhittäjä Zenon nukkui pois rauhassa vuoden 416 tienoilla.