Pyhittäjä Seridos Gazalainen

Abba Seridos eli 500-luvulla Pyhällä maalla, jonne hän oli tullut joko Kreikan tai Syyrian alueelta. Hänestä tuli munkki ja hän perusti luostarin Thabathaan Gazan seudulle ja johti sitä monia vuosia. Luostarissa noudatettiin yhteiselämän periaatteita, mutta jotkut hengellisessä elämässä edistyneimmät munkit elivät luostarin läheisyydessä hiljaisuuden harjoittajina eli hesykasteina tai viettivät hesykastista elämää keljaansa sulkeutuneina luostarin muurien sisällä. Sieltä vanhukset opettivat muitakin veljiä rukouksillaan ja viisaudellaan. Kaksi suurta ohjaajavanhusta, pyhittäjät Barsanufios Suuri ja Johannes Profeetta (6.2.), olivat Jumalan lähettäminä vetäytyneet juuri tähän yhteisöön ohjaamaan munkkeja heidän hengellisellä polullaan. Seridos itsekin, vaikka oli luostarin johtaja, tunsi olevansa ainoastaan heidän kuuliainen oppilaansa eikä tehnyt mitään, ennen kuin oli kysynyt asiaa ”suurelta vanhukselta”, kuten pyhittäjä Barsanufiosta kutsuttiin. Barsanufios ja Johannes elivät ankarassa eristyneisyydessä ja olivat yhteydessä hengellisiin lapsiinsa ainoastaan kirjeitse. Seridos palveli heitä välittäjänä ja kirjurina. Hän oli myös se, joka ”Jumalan lisäksi varjeli heitä muilta ihmisiltä”. Seridos ei saanut kirjoittaa vastauksia munkeilta tulleisiin kysymyksiin Barsanufioksen sanelusta: tämä vakuutti Pyhän Hengen johdattavan Seridosta niin, että hän pystyisi keljaansa palattuaan toistamaan kaikki hänen sanansa mitään unohtamatta.

Seridos oli ollut nuoruudestaan asti pidättyväinen ja kohtuullinen kaikessa, mutta kun hän meni liiallisuuksiin askeesissaan, hän sairastui vakavasti. Pyhän Barsanufioksen rukoukset paransivat hänet. Tämän jälkeen Barsanufios määräsi, että hänen tuli vastedes huolehtia ruumiinsa terveydestä arvostelukykyä käyttäen. Kun sitten pyhä Barsanufios oli testannut Seridosta ankarasti sekä kuuliaisuudessa että omasta tahdostaan luopumisessa, hän havaitsi tämän jo kohonneen täydellisyyden korkeuteen. Barsanufios ylistikin Seridosta, että hän on ”hunajaakin makeampi, tuntee kaikkien muiden olevan yhtä itsensä kanssa ja ajaa aina toisten etua”. Tällä tavoin Seridos peri hengellisen isänsä lahjat ja arvostelukyvyn ja hänestä tuli munkeilleen isä, joka oli täynnä hyvyyttä ja viisautta ja täytti heidät ilolla ja rauhalla. Pyhä Barsanufios kirjoitti eräälle hengelliselle lapselleen: ”Jos löydät jotakin vaikeatajuista kirjeistäni, kysy rakkaalta pojaltani Seridokselta, joka Jumalan avulla selittää sinulle vaikeat kohdat.”

Seridos ei kuitenkaan pyytänyt Jumalaa parantamaan sairauttaan eikä helpottamaan kärsimyksiään: hän pyysi vain, että voisi kestää vaivat ja olla niistä kiitollinen. Kun hänen lähtönsä tästä maailmasta läheni, hän tahtoi luovuttaa luostarin johdon kokeneimmille munkeilleen, mutta kaikki katsoivat nöyryydessään itsensä arvottomiksi. Niinpä johtajaksi valittiin Elianos, vasta hiljattain maailmasta luopunut munkki. Pyhittäjä Johannes Profeetta oli ennustanut Seridokselle, että tämä eläisi enää vain kahdeksan päivää, mutta Elianoksen hartaasta pyynnöstä Jumala salli Seridoksen elää vielä kaksi viikkoa ja opettaa uudelle igumenille hänelle kuuluvia velvollisuuksia.

13
8