Pyhittäjä Savva Pihkovalainen, Krypetsilainen

Pyhittäjä Savva oli serbi, joka vaelsi 1400-luvulla Venäjälle ja asettui kilvoittelemaan Pihkovan lähelle Jumalansynnyttäjän luostariin. Hiljaisempaa elämää kaivaten hän siirtyi Tolvajoelle pyhittäjä Jefrosinin (15.5.) luostariin. Siellä hän kilvoitteli nöyryydessä, kunnes palava into sai hänet siirtymään pyhittäjä Jefrosinin siunauksella Krypetsin erämaahan noin 15 kilometrin päähän Tolvajoelta. Savva asettui pienen järven rannalle läpipääsemättömään metsään ja eli siellä rukoillen ja ankarasti paastoten. Ennen pitkää Savva rakensi pienen kirkon pyhän evankelista Johannes Teologin kunniaksi ja keljoja munkeille, joita kerääntyi hänen ympärilleen.

Pyhittäjä Savva johti luostaria viisaasti ja monet tulivat kaukaa kuulemaan hänen suloista opetustaan. Luostari vaurastui lahjoituksista, mutta veljestöä Savva ohjasi elämään köyhyydessä. ”Miten voimme sanoa entisaikojen kilvoittelijoita isiksemme, jos emme elä niin kuin he elivät? Osoittakaamme rakkautemme Kristukseen teoillamme, rakastamalla toisiamme, vuodattamalla kyyneliä, paastoamalla ja harjoittamalla kaikessa itsehillintää niin kuin entisaikojen isät tekivät.”

Pihkovan ruhtinas Jaroslav Vasiljevitš kävi usein luostarissa. Kerran hän toi mukanaan sairastavan vaimonsa. Pyhittäjä Savva kielsi häntä rikkomasta luostarin tapaa ja tuomasta naista sisälle luostariin. Sen sijaan hän kokosi veljestön luostarin portin ulkopuolelle, toimitti rukouspalveluksen ruhtinattaren puolesta, ja tämä parani.

Pyhittäjä Savva eli pitkän elämän ja nukkui rauhassa kuolonuneen vuonna 1495. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin hän ilmestyi luostarin pappismunkki Jesajalle istuen haudallaan ja ilmoittaen, että oli koittanut aika nostaa pyhäinjäännökset haudasta.