Pyhittäjä Pinufrios

Pinufrios oli yksi neljännen vuosisadan egyptiläisistä erämaaisistä. Hän toimi suuren luostarin igumenina Panefysiksessä ja nautti suurta kunnioitusta niin omien munkkiensa kuin seudun väestönkin keskuudessa. Tämä alkoi häiritä häntä, sillä hän pelkäsi inhimillisen kunnioituksen riistävän häneltä tulevat hyvyydet. Niinpä hän poistui salaa luostaristaan ja meni maallikoksi pukeutuneena Ylä-Egyptissä sijaitsevaan Tabennesikseen, jonne pyhä Pakomios oli perustanut suuret luostarinsa. Päinvastoin kuin monet muut, hän ei siis ryhtynyt erakoksi vaan etsi tilaisuutta nöyrtymiseen ihmisten keskellä yhteiselämäluostarissa. Nöyränä pyrkijänä hän seisoi monta päivää luostarin portilla anomassa veljestöön pääsyä.

Luostarissa jo kypsässä iässä oleva Pinufrios määrättiin nuoren munkin apulaiseksi puutarhatöihin. Reippaasti hän teki kaiken, minkä hänen nuori esimiehensä hänelle määräsi, eikä koskaan valittanut mistään. Öisin hän suoritti vielä veljiä auttaakseen epämiellyttäviä ja likaisia töitä, joita muut karttoivat.

Näin Pinufrios vietti kolme vuotta iloiten jokaisesta tilaisuudesta saada nöyrtyä. Eräänä päivänä yksi hänen entisen luostarinsa veli tuli käymään Tabennesiksessa, tunnisti hänet ja paljasti kaikille hänen salaisuutensa. Pettynyt Pinufrios joutui Tabennesiksen munkkien saattamana palaamaan takaisin omaan luostariinsa. Hän yritti pakoa vielä toisenkin kerran ja meni johonkin luostariin Betlehemin lähistöllä Palestiinassa. Mutta sielläkin hänet tunnistettiin ja hän joutui taas palaamaan igumeniksi omaan luostariinsa, missä hän sitten vietti loppuelämänsä. Pyhittäjä Pinufrioksen opetuspuhe luetaan edelleenkin munkiksivihkimystoimituksessa.

27
11