Pyhittäjä Pietari Galatialainen

Pyhittäjäisä Pietari syntyi vuoden 304 tienoilla Galatiassa. Hän aloitti askeettisen kilvoitteluelämän jo lapsuudessaan, vain seitsemän vuoden ikäisenä. Nuorena miehenä hän lähti pyhiinvaellukselle Pyhälle maalle saadakseen nähdä ja kokea paikat, jotka olivat taivaallisen Sulhasen läsnäolon pyhittämiä. Paluumatkallaan Pietari vaikuttui syvästi nähdessään, kuinka paljon Antiokiassa ja sen ympäristössä kilvoitteli palavahenkisiä erakkoja ja askeetteja. Pietari tunsi kotimaansa olevan siellä, missä oli samanhenkisiä Jumalaa rakastavia kilvoittelijoita, ja niin hän jäi itsekin Antiokiaan.

Pietari ei välittänyt pystyttää itselleen minkäänlaista majaa vaan asui vuorenrinteessä vanhassa hautaluolassa, johon pääsi ainoastaan tikkaita pitkin kiipeämällä. Luolassa oli parvekemainen eteistila, josta noustiin varsinaisiin hautakammioihin. Hän eli kylmällä vedellä ja leivällä, silloin kun sattui sellaista saamaan.

Jumalan armovoima alkoi vaikuttaa pyhän Pietarin kautta. Vuoden 385 tienoilla hän paransi rukouksella ja ristinmerkillä Antiokian korkeimman hallintovirkamiehen Pergamioksen vaimon silmät, joille lääkärit eivät voineet tehdä mitään.

Kerran erään sotapäällikön tytär karkasi kotoaan ja liittyi naisyhteisöön ryhtyäkseen nunnaksi. Isä raivostui niin, että sitoi perheen äidin ja pieksi tätä, kunnes äiti tunnusti, minne tytär oli mennyt. Isä lähti sisaryhteisön luokse ja toi tyttärensä väkipakolla kotiin. Hän piti tytärtään vartioituna, mutta Jumalan avulla tämä onnistui pakenemaan takaisin luostariinsa. Myöhemmin tytär sairastui kivuliaaseen rintasyöpään. Hän kutsui Pietaria avukseen ja parani välittömästi kuullessaan tämän äänen.

Pietari puhdisti ja paransi rukouksillaan myös Daniel-nimisen raivotautisen, joka jäi asumaan hänen oppilaakseen ja kilvoitustoverikseen. Kerran heidän luokseen tuli kalliisti pukeutunut ja voimakkaasti meikattu nuori nainen, joka oli kuullut Pietarin parantaneen silmäsairauden ja halusi nyt itse parantua samasta vaivasta. Pietari ei kuitenkaan ottanut mitään kantaa paranemiseen: sen sijaan hän totesi, että suurten taiteilijoiden taideteoksia ei kannata sotkea lisäämällä niihin omia värejään, ja samalla tavalla Jumalakin on luonut ihmisen rajattomalla viisaudellaan, eikä Jumalan luomaa kauneutta kannattaisi tieten tahtoen sotkea. Sanat tekivät vaikutuksen naiseen. Oltuaan hetken hiljaa Pietari sanoi olevansa tavallinen ihminen ja kykenemätön parantamaan ketään. Nainen lankesi Pietarin jalkoihin ja sanoi, ettei lähtisi pois ennen kuin olisi parantunut. Pietari vastasi: ”Jumala on se, joka parantaa, ja Hän vastaa aina niille, jotka uskovat. Ota vastaan tämä Jumalan antama lääke.” Pietari teki ristinmerkin silmän yli ja silmät paranivat.

Ihme teki syvän vaikutukseen naiseen, joka luopui koruistaan ja meikeistään ja alkoi viettää rukouksellista ja mietiskelevää elämää. Näin Pietari paransi sekä sielun että ruumiin. Naisen pieni poika kävi viikoittain Pietarin ja Danielin luona pyytämässä heidän siunauksensa. Pietari antoi pojalle leipää ja rypäleitä ja antoi hänen istua polvellaan. Pojasta tuli myöhemmin Kyrroksen piispa Teodoretos, joka kirjoitti pyhän Pietari Galatialaisen elämäkerran. Teodoretos piti suurena aarteena Pietarilta saamaansa riepua; Pietari oli kerran repinyt sen kahtia ja sitonut toisen puolen Teodoretoksen ympäri vyöksi. Sen välityksellä tapahtui monia paranemisia.

Pyhittäjäisä Pietari Galatialainen kilvoitteli Kristuksen rakkauden innoittamana peräti 92 vuotta. Säteiltyään Kristuksen valoa koko Antiokialle hän nukkui pois vuoden 403 tienoilla 99 vuoden ikäisenä.

1
2