Pyhittäjä Patapios
Patapios syntyi Egyptin Thebassa. Arviot hänen elinajastaan vaihtelevat 400-luvun jälkipuoliskosta 600-luvun alkuun. Vartuttuaan Patapios jätti vanhempansa, luopui omaisuudestaan ja muista maallisista siteistä ja lähti munkiksi Egyptin erämaahan.
Patapios antautui täysin rinnoin kilvoitteluun. Vähitellen tieto hänen hyveistään alkoi levitä ja hänen luokseen virtasi koko ajan enemmän kansaa. Tämä häiritsi hänen sisäistä rukouselämäänsä, ja hän päätti siirtyä Konstantinopoliin. Suuressa kaupungissa hän arveli voivansa välttää paremmin ihmisten huomion. Tuntemattomana hän asettui Blahernan alueelle ja alkoi kilvoitella siellä vielä ankarammin kuin erämaassa. Jumalan kuvaamattoman kauneuden katselemiseen kokonaan antautuneena hän saattoi nähdä sielunsa silmin, kuinka enkelvoimat ylistävät lakkaamatta Herraa.
Jumala antoi Patapiokselle voiman tehdä ihmeitä. Kerran hänen rukoustensa tähden eräs sokea nuorukainen sai näkönsä takaisin. Hänen rukouksensa ja lähimmäisenrakkautensa paransivat myös pitkälle edenneen rintasyövän. Ristinmerkillä hän ajoi ulos riivaajahengen, joka ahdisti ankarasti erästä nuorukaista. Herran uskollisena palvelijana ja Hänen käskyjensä täyttäjänä Patapios teki samankaltaisia ihmeitä kuin Kristus maan päällä ollessaan. Hyödytettyään kirkkoa valoisalla elämällään ja vahvistettuaan ihmeteoillaan kristittyjä uskossa pyhä Patapios kuoli rauhassa kilvoitustovereidensa ympäröimänä.
Pyhittäjä Patapioksen kuoleman oletettiin yleisesti tapahtuneen Konstantinopolissa, kunnes vuonna 1904 Kreikasta Ateenan seudulta, Lutrakin alueen Geraniavuorelta löytyivät yllättäen pienen autioksi jääneen luostarin kirkon korjauksen yhteydessä pyhän Patapioksen maatumattomat, hyvältä tuoksuvat jäännökset. Mahdollista on, että pyhittäjä oli ennen kuolemaansa poistunut Konstantinopolista rauhalliseen paikkaan, tai sitten hänen reliikkinsä oli Konstantinopolin valtauksen (1453) jälkeen vähin äänin kuljetettu pois kaupungista ja kätketty Geraniavuoren luostariin. Nykyisin paikalla olevaa nunnaluostaria kutsutaan Pyhän Patapioksen luostariksi, ja pyhäinjäännösten äärellä tapahtuu edelleen erilaisia parantumisia ja muita ihmeitä.