Pyhittäjä Nikita Perejaslavlilainen, pylväskilvoittelija

Pyhittäjä Nikita oli nuoruudessaan 1100-luvulla veronkerääjänä Perejaslavlissa. Hän oli luonteeltaan julma, kohteli köyhiä armottomasti, kavalsi varoja itselleen ja teki samanmielisten tovereidensa kanssa paljon pahaa. Ovelana ihmisenä hän osasi pysytellä hyvissä väleissä kaupungin johtajien kanssa, eikä hänen siksi tarvinnut pelätä ilmiantoa eikä rankaisua rikkomuksistaan. Kerran ehtoopalveluksen aikaan hän sattui kulkemaan kirkon ohi ja kuuli luettavan profeetta Jesajan sanat: ”Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne – – Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” (Jes. 1:16−17). Sanat sävähdyttivät Nikitaa ja pistivät häntä suoraan sydämeen. Hän meni kotiinsa mutta ei saanut nukutuksi. Seuraavana päivänä hän kutsui tapansa mukaan ystävänsä aterialle. Kun Nikitan vaimo valmisti liharuokaa, hän näki kauhukseen, että kattilassa kuohui veri ja pinnalle nousi ihmisen ruumiin osia. Hän kutsui paikalle Nikitan ja tämä näki saman.

Siinä samassa Nikitan omatunto heräsi. Pelon vallassa hän jätti heti vaimonsa, lapsensa ja vääryydellä kokoamansa omaisuuden ja meni suoraa päätä parin kilometrin päässä kaupungista sijaitsevaan Pyhän suurmarttyyri Niketaksen luostariin. Hän heittäytyi igumenin jalkoihin ja anoi itkien: ”Pelasta hukkuva sieluni!” Koetellakseen hänen katumustaan igumeni käski hänen seisoa kolme päivää luostarin portilla ja tunnustaa syntinsä kaikille ohikulkijoille. Nikita teki niin kuin häntä oli käsketty. Pian hän kuitenkin huomasi lähellä suon, joka kuhisi hyttysiä ja mäkäräisiä. Hän riisuutui ja meni suohon rukoilemaan. Kolmen päivän kuluttua igumeni lähetti munkkiveljen katsomaan, mitä Nikita tekee portilla. Veli kuitenkin löysi Nikitan suosta hyönteisten peittämänä ja verisille paukamille pisteltynä. Igumenikin tuli paikalle ja kysyi, minkä tähden Nikita oli antautunut tuollaiseen piinaan. Nikita vastasi vain: ”Isä, pelasta hukkuva sieluni!” Silloin igumeni puki Nikitan jouhipaitaan, vei hänet luostariin ja vihki munkiksi.

Nikita kilvoitteli ahtaassa keljassa paastoten ja rukoillen. Igumenin siunauksella hän otti kantaakseen rautaiset kilvoituskahleet ja kivisen kypärän merkiksi entisen elämänsä raskaista rikkomuksista. Yönsä hän vietti valvoen. Kun pahat henget hyökkäsivät häntä vastaan, hän torjui ne ristinmerkillä sekä turvautumalla pyhän suurmarttyyri Niketaksen apuun, mutta ei kertonut kenellekään taistelustaan. Myöhemmin hän rakensi itselleen pylvään tai oikeammin pylväänmuotoisen pyöreän kuopan ja sulkeutui sinne. Näin hänen pylväskilvoituksensa vastasi paremminkin keljaan sulkeutumista.

Katumuksensa ja kilvoitustensa palkaksi pyhittäjä Nikita sai Herralta voiman tehdä ihmeitä ja parantaa sairauksia. Hän paransi Tšernigovin nuoren ruhtinas Mikaelin lähettämällä tälle sauvan, kun tämä Paholaisen vastustuksesta huolimatta oli tulossa häntä tapaamaan. Saatuaan sauvan Mikael nojautui siihen ja tuli terveeksi.

Sana Nikitan ihmeellisestä kilvoituksesta ja Jumalan hänelle antamasta armovoimasta levisi ympäristöön ja paljon ihmisiä alkoi käydä hänen luonaan. Eräänä yönä pari hänen sukulaistaan tuli pyytämään esirukouksia. Nikitan rautaiset kilvoituskahleet näyttivät heistä hopeisilta. Paholaisen yllytyksestä he mursivat kilvoituskuopan katon, surmasivat Jumalan miehen ja ottivat hänen kahleensa ja ristinsä. Varhain aamulla kirkonhoitaja tuli tavan mukaan pyytämään Nikitalta siunausta ja löysi hänet kuolleena. Ruumiista levisi ympäristöön hyvä tuoksu. Munkit hautasivat Nikitan Pyhän suurmarttyyri Niketaksen kirkon alttaripäätyyn. Hautajaisten aikana monet sairaat paranivat taudeistaan.

Kun murhaajat huomasivat, että heidän anastamansa kilvoituskahleet olivat pelkkää rautaa, he heittivät ne Volgaan. Pyhien Pietarin ja Paavalin luostarin munkit Jaroslavlissa löysivät ne joesta vanhus Simeonin saaman ilmoituksen perusteella. Hartaasti rukoillen he palauttivat kahleet pyhittäjä Nikitan haudalle Perejaslavliin. Samalla tapahtui jälleen ihmeellisiä parantumisia. 1420-luvulla Nikitan hauta avattiin Moskovan metropoliitan pyhä Fotin siunauksella ja pyhittäjä Nikitan reliikit löydettiin turmeltumattomina.