Pyhittäjä Makari Želtovodilainen, Unžalainen

Pyhittäjä Makari syntyi vuonna 1349 hurskaiden vanhempien Johanneksen ja Marian perheeseen Nižni Novgorodissa. Sylilapsena hän alkoi itkeä aina kirkonkellojen ilmoittaessa jumalanpalveluksen alkamisen ja vaikeni heti, kun vanhemmat veivät hänet kirkkoon. Seitsemänvuotiaana hän hämmästytti opettajansa oppimalla nopeasti lukemaan pyhiä kirjoituksia. Kahdentoista vuoden ikäisenä hän lähti salaa vanhempiensa kodista ja meni Nižni Novgorodin luolaluostariin pyytäen päästä sen veljestöön. Luostarin perustajan pyhän Dionisin* kysymyksiin hän vastasi olevansa orpo ja tahtovansa palvella Jumalaa. Pyhä Dionisi otti hänet hengelliseen ohjaukseensa ja kolmen vuoden kuluttua vihki hänet munkiksi.
*) Myöhemmin Suzdalin piispa, ks. 26.6.

Pian Makarin epätoivoiset vanhemmat saivat kuulla hänen olevan luostarissa ja hänen isänsä tuli tapaamaan häntä. Makari ei kuitenkaan suostunut näyttäytymään hänelle, vaan vetosi evankeliumin sanoihin: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:37) Isänsä pyynnöstä hän kuitenkin ojensi tälle kätensä ikkunasta, minkä jälkeen isä palasi kotiinsa lohdutuksen saaneena ja Jumalaa ylistäen.
Makari jatkoi palavan innon siivittämää kilvoitustaan. Hiljaisuutta kaivaten hän vetäytyi salaa Luhjoelle, jossa hän eli yksinäisyydessä seuranaan vain villieläimiä. Pian hänen ympärilleen kerääntyi kilvoituselämää kaipaavia veljiä. Makari rakennutti heitä varten luostarin, joka omistettiin teofanialle eli Jumalan ilmestymiselle. Itse hän vetäytyi Volgan vasemmalla rannalla sijaitsevalle Želtojärvelle ja jatkoi kilvoittelua kaivamassaan luolassa. Hänen ympärilleen kerääntyi uusi veljestö. Vuonna 1435 Makari rakennutti heitä varten Pyhän Kolminaisuuden kirkon ja otti vastaan vihkimyksen uuden luostarin igumeniksi. Hänen rakkautensa ja nöyryytensä teki vaikutuksen paitsi alueen ortodokseihin myös islaminuskoisiin tataareihin ja pakanallisiin suomensukuisiin heimoihin. Makari kastoi monia heistä läheisessä järvessä.

Vuonna 1439 tataarikaani Ulu-Mehmet valtasi Kazanin. Tataari- joukot hyökkäsivät myös Venäjän ruhtinaskuntiin ja hävittivät Makarin perustaman luostarin. Makari joutui tataarien vangiksi, mutta hän teki näihin sellaisen vaikutuksen, että kunnioituksesta häntä kohtaan he päästivät hänet vapaaksi. Makarin pyynnöstä he vapauttivat myös 400 kristittyä. Makari sai tataareilta luvan haudata kuolleet munkit, mutta ei jälleenrakentaa luostaria, sillä tataarit sanoivat maan kuuluvan heille. Makari varoitti vapautuneita kristittyjä olemaan asettumatta entisille asuinsijoilleen, muuten tataarit surmaisivat heidät. Kaikki suostuivat seuraamaan häntä Galitšin alueelle noin 250 kilometrin päähän. Kulkiessaan asumattomien metsien halki he väsyivät ja nälkiintyivät. Makarin matkatoverit näkivät hirven ja halusivat tappaa sen saadakseen ruokaa. Makari ei kuitenkaan antanut siunaustaan, vaan pyysi heitä odottamaan vielä kolme päivää, kunnes apostolien paasto päättyisi. Jumalan armosta he kaikki, myös pienet lapset, säilyivät hengissä pyhien apostolien juhlaan saakka. Tuona päivänä he näkivät hirven uudelleen, pyydystivät sen ja viettivät pyhien apostolien juhlaa.

Saavuttuaan joukkoineen Unža-nimiselle paikkakunnalle Makari rakensi itselleen keljan järven rannalle noin 15 kilometrin päähän kaupungista ja jatkoi siellä hiljaista kilvoituselämää. Hän paransi rukouksellaan sokean riivatun tytön. Aika ajoin hän kävi kaupungissa puhumassa sen asukkaille pelastuksen sanoja. Tällaisella matkalla ollessaan heinäkuun 25. päivänä 1444 hän antoi henkensä Herralle 95 vuoden ikäisenä. Hänen kuolinhetkellään kaupungin täytti hyvä tuoksu, mistä kaikki ymmärsivät, että hänen puhdas sielunsa oli siirtynyt taivaaseen. Pyhittäjä Makari haudattiin kilvoituspaikalleen kaupungin ulkopuolelle. Pian hänen kuolemansa jälkeen sinne syntyi luostari.

Pyhittäjä Makari suojeli Galitšin seutua erityisesti tataarien hyökkäyksien aikana. Hänet kanonisoitiin pyhäksi vuonna 1619 hänen haudallaan tapahtuneiden lukuisten ihmeiden johdosta.

25
7