Pyhittäjä Makari Roomalainen, Karjalan pyhä
Pyhittäjä Makari Roomalainen syntyi Roomassa 1400-luvun lopussa rikkaaseen katoliseen perheeseen. Hän sai kotonaan ankaran uskonnollisen kasvatuksen ja loistavan koulutuksen. Häntä odotti hyvä virkaura, mutta hän ei kaivannut katoavaa kunniaa, vaan janosi hengellistä elämää. Hän tutki jatkuvasti pyhää Raamattua ja pyhien isien kirjoituksia, ja haave ankaran askeettisesta elämästä valtasi hänen sielunsa ja sydämensä. Läntinen katolinen kirkko ei kuitenkaan viehättänyt hänen hehkuvaa mieltään. Jaettuaan omaisuutensa köyhille hän pukeutui yksinkertaiseen pyhiinvaeltajan pukuun ja jätti Rooman suunnaten kulkunsa kohti itää.
Pitkän ja raskaan matkan jälkeen Makari saapui Novgorodiin. Sen monet kirkot ja luostarit, kilvoittelijoiden ankara elämä ja juhlalliset jumalanpalvelukset tekivät häneen suuren vaikutuksen. Kierrellessään Suur-Novgorodin alueen luostareissa hän saapui lopulta myös Syvärille pyhittäjä Aleksanterin (30.8.) luostariin, jota Aleksanteri johti vielä itse. Makari jäi Aleksanterin oppilaaksi ja jonkin ajan kuluttua hänet vihittiin munkiksi.
Monien muiden pyhittäjä Aleksanterin oppilaiden tavoin Makarikin vetäytyi pian igumeninsa siunauksella erakkoelämään. Hän rakensi itselleen keljan korpisuolle Lenzajoen varrelle ja kilvoitteli siellä täydellisessä yksinäisyydessä. Jumalan rakkauden polttamana hän nöyrrytti sieluaan ja näännytti ruumistaan ankaralla askeesilla ja toivoi siten saavuttavansa taivasten valtakunnan.
Herra halusi kuitenkin paljastaa Makarin kilvoittelun ja johdattaa hänen kauttaan ihmisiä pelastukseen. Niinpä muutama eksynyt metsästäjä päätyi Jumalan kaitselmuksesta hänen erakkomajalleen. Pyhittäjä Makari otti heidät ystävällisesti vastaan ja jakoi heidän kanssaan vaatimattoman ateriansa. Hänen kasvonsa loistivat jumalallista valoa kuin enkelin kasvot ja hänen harvat ja nöyrät sanansa herättivät ihmeellisen armon metsästäjien sydämissä. Lähtiessään nämä ihmettelivät yksinäisen erakon suurta nöyryyttä ja viisautta.
Makarin pyhän elämän maine levisi pian ympäristöön, ja hänen luonaan alkoi käydä hengellistä ohjausta ja munkkielämää kaipaavia ihmisiä. Makari ei kieltäytynyt auttamasta tulijoita, vaikka surikin saamaansa mainetta. Viimein hän vetäytyi entistä syvemmälle metsään toivoen löytävänsä sieltä jälleen rauhan, mutta Herra osoitti hänen kilvoittelupaikkansa ihmisille milloin valopatsaalla, milloin tuoksuvalla savupilvellä.
Kansa rakasti Makaria suuresti. Monet viipyivät hänen luonaan pitkiä aikoja ja anoivat siunausta saada kilvoitella hänen kanssaan. Lopulta Makari ei enää jaksanut vastustaa heidän pyyntöjään. Ymmärrettyään tämän Jumalan tahdoksi hän antoi innokkaille kilvoittelijoille siunauksen rakentaa itselleen keljat. Pian uuteen yhteisöön rakennettiin kirkko Jumalanäidin kunniaksi vuoden 1540 tienoilla. Luostarin ensimmäisenä igumenina oli Makari, jonka Novgorodin arkkipiispa Makari vihki papiksi.
Pyhittäjä Makari sai Jumalalta selvänäkemisen ja ihmeiden tekemisen lahjan. Hän kulki vakaasti kilvoittelutietä ohjaten samalla monia pelastukseen ja vahvistaen seudun asukkaiden uskoa Kristukseen. Vähän ennen kuolemaansa hän luovutti luostarin johdon eräälle oppilaalleen ja vetäytyi ensimmäiseen kilvoittelupaikkaansa. Pyhittäjä Makari antoi sielunsa rauhassa Herralle elokuun 15. päivänä 1500-luvun loppupuolella. Hänen muistoaan vietetään hänen taivaallisen esirukoilijansa Makarios Egyptiläisen päivänä.