Pyhittäjä Luukas Sisilialainen

Pyhä Luukas syntyi vuoden 780 tienoilla Sisilian Taorminassa. Hän rakasti jumalanpalveluselämää pikkulapsesta asti ja kahdeksantoista vuotta täytettyään hän karkasi yöllä kotoaan Jumalan rakkauden sytyttämänä. Hän nousi Sisilian vuorille ja eli villipetojen kanssa antautuen kokonaan Jumalan rakastamiseen. Kerran 40 vuorokauden paaston jälkeen hänelle ilmestyi enkeli, joka kertoi hänelle hänen elämänsä suunnan.

Luukas laskeutui vuorelta ja meni luostariin, jossa hän sai enkelielämän viitan. Hän kilvoitteli innokkaasti syömällä ainoastaan hiukan leipää kahtena päivänä viikossa. Puolentoista vuoden jälkeen Luukas jätti luostariyhteisön erään toisen munkin kanssa ja nousi Etnan autioiden rinteiden hiljaisuuteen. Siellä ainoana ravintona olivat vuoren rinteellä kasvaneet satunnaiset kasvit. Luukas kulki avojaloin, ja säästä riippumatta hänellä oli aina yllään sama resuinen viitta. 

Luukas aloitti päivänsä keljassaan aina lukemalla lävitse koko Psalttarin. Sen jälkeen hän luki kolmannen hetken, kävi ulkona ja teki käsityötä kuudenteen hetkeen asti. Sitten hän nautti vähäisen ravintonsa ja jatkoi lakkaamatonta rukoustaan pyhittäen näin yönsä ja päivänsä ja koko olemisensa. Palkkioksi taisteluistaan Luukas sai Jumalan armon ihmeellisiä lahjoja. Hän ymmärsi ihmeteltävän kirkkaasti kaikki Raamatun vaikeaselkoisimmatkin kohdat. Myös hänen ihmisrakkautensa, vilpitön nöyryytensä ja sisäinen arvostelukykynsä herättivät ihailua kaikissa, jotka hänet tapasivat.

Saatuaan uuden ilmestyksen Luukas siirtyi Etnalta hieman helpompaan paikaan ja keräsi ympärilleen kaksitoista oppilasta. Noin 40 vuoden iässä hän lähti pyhiinvaellukselle Konstantinopoliin, jonka luostareissa hän keskusteli kaupungin hengellisten isien kanssa. Paluumatkalla hän pysähtyi erääseen kylään Korintin tuntumassa. Siellä hän nukkui pois vietettyään kylässä seitsemän kuukautta. Heti tapahtui monia ihmeitä, ja hänen haudastaan alkoi valua sulotuoksuista mirhaa.

6
11