Pyhittäjä Lasaros Ikonimaalari

Pyhittäjä Lasaros ryhtyi munkiksi jo hyvin nuorena. Hän oli palava ortodoksisuuden puolustaja kuvainraastaja-keisari Teofiloksen hallitusaikana (829–842). Sen vuoksi hänet karkotettiin Bosborin Vähän-Aasian puoleiselle rannalle luostariin, joka tunnettiin nimellä Pyhän Johanneksen, Kauhistuttavan Edelläkävijän luostari. Vaikka hänen käsiään oli poltettu kidutuksissa, hän jatkoi ikonien maalaamista. Hän maalasi muun muassa kuuluisan, sittemmin ihmeitä tekeväksi osoittautuneen Johannes Edelläkävijän ikonin keisarinna Teodoralle.

Keisari Teofiloksen kuoleman jälkeen vuonna 842 Lasaros palasi muiden uskontunnustajien kanssa Konstantinopoliin ja maalasi suuren Vapahtajan ikonin, joka sijoitettiin keisarillisen palatsin portin yläpuolelle kaikkien kunnioitettavaksi. Lasaroksen maalaamista ikoneista heijastui hänen oma syvä sisäinen elämänsä. Hänet vihittiin papiksi, ja keisarinna pyysi häntä antamaan synninpäästön edesmenneelle puolisolleen, joka oli kuollut ikonoklasmin harhaopissa, ja rukoilemaan tämän sielun puolesta. Lasaroksen kerrotaan sanoneen, että oli liian myöhäistä puuttua Jumalan oikeudenmukaisiin tuomioihin. Toisen perimätiedon mukaan Jumala antoi keisarille anteeksi pyhän Lasaroksen rukouksien ja keisarinnan hurskauden tähden.

Vuonna 856 keisari Mikael III ja patriarkka Ignatios lähettivät pyhän Lasaroksen Roomaan neuvottelemaan keinoista, jolla kirkon rauha ja ykseys saataisiin palautetuksi. Toisella matkallaan Roomaan vuonna 867 pyhä Lasaros sairastui ja kuoli. Hänen ruumiinsa tuotiin Konstantinopoliin ja haudattiin Galatan Euandroksen luostariin, jossa hän oli elänyt.

17
11