Pyhittäjä Kornili Krypetskilainen

Pyhittäjä Kornili syntyi 1800-luvulla Pihkovan lähistöllä ja sai kasteessa nimen Luka eli Luukas. Kolmevuotiaasta lähtien hänellä oli selvänäkemisen lahja. Usein hän otti kantaakseen leikkitovereidensa rikkomuksia pelastaakseen heidät rangaistukselta. Pienestä pitäen hän rakasti kirkon jumalanpalveluksia. Joskus hän jätti hänelle uskottujen lehmien paimentamisen ja kiirehti kirkkoon, mutta ilman paimenta jäänyt lauma ei hajaantunut minnekään. ”Jumala itse kaitsi hänen lehmiään”, pihkovalainen houkka Matfei sanoi hänestä.

Kuusitoistavuotiaana Luka meni vanhaan Krypetskin Pyhän Johannes Teologin luostariin, joka sijaitsi soiden ja järvien keskellä 25 kilometrin päässä Pihkovasta. Yksinäisyyttä ja hiljaisuutta rakastaen hän kilvoitteli siellä koko elämänsä. Aikanaan hän sai munkkivihkimyksessä nimen Kornili.

Kornili toimi luostarissa erilaisissa kuuliaisuustehtävissä. Hän paimensi lehmiä, hoiti vierasmajaa ja kiersi keräämässä lahjoituksia luostarille. Hänen keräystapansa oli erikoinen: hänellä oli tapana istuutua jonkin mökin ikoninurkkaan ja rukoilla ääneen vainajien puolesta niin että ihmiset ihmettelivät, mistä hän tiesi kaikkien nimet. Kalastajat toivat hänelle osan saaliistaan kiitokseksi eikä hänen tarvinnut kiertää ympäriinsä. Näin hänen keräyksensä oli tuottoisampi kuin muiden. Luostarin veljet eivät pitäneet Kornilista vaan kadehtivat ja ahdistelivat häntä kaikin tavoin. Hänellä ei ollut edes omaa keljaa. Mutta yksinkertainen kansa tuli hänen luokseen. Hän kutsui tulijoita ”lapsukaisikseen” ja toisteli heille usein lempilausahdustaan: ”Mitä toivot toiselle, sen saat itsellesi.” Selvänäkemisen lahjansa hän kätki ja ikään kuin ohimennen varoitti ihmisiä tulevista koettelemuksista tarttuen heitä kädestä.

Houkan tapaan kilvoitellen Kornili kätki hyveensä, eivätkä edes munkkiveljet tienneet totuutta hänestä. Hän oli huono lukemaan, mutta tapasi sanoa: ”Mitä linnut puhuvat, sen minä tiedän”. Lisäksi hänellä oli luonnostaan heikko terveys ja hän oli puolisokea.

Kornili ennusti oman kuolemansa sekä sen, että hänet haudataan epäortodoksisesti kasvot pohjoiseen. Hän sanoi, että pian hänen kuolemansa jälkeen koittaa aika, jollaista ei ole vielä koskaan ollut Venäjällä. Tsaaria ei enää olisi ja kansa joutuisi kärsimään kolmen sukupolven ajan. ”Mutta kun minut haudataan uudelleen itään päin, koittaa pelastus”, hän ennusti.

Pyhittäjä Kornili kuoli neljäntenä joulupäivänä vuonna 1903. Veljet todella hautasivat hänet huolimattomasti pohjoiseen päin. Pian toteutui myös hänen ennustuksensa luostarin tuhosta ja veljestön hajottamisesta.

Heinäkuussa 1997 Kornilin hauta avattiin ja pyhäinjäännökset siirrettiin kirkon eteishuoneeseen. Vuonna 2000 hänet julistettiin pyhäksi.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

28
12