Pyhittäjä Kiril Tšelmovuorelainen, Karjalan valistaja

Pyhittäjä Kiril Tšelmovuorelainen syntyi 1200-luvun lopulla. Hän jätti maailman kahdenkymmenen vuoden ikäisenä ja meni Novgorodiin pyhittäjä Antoni Roomalaisen (3.8.) luostariin, missä hänet vihittiin munkiksi. Kilvoiteltuaan siellä kuusi vuotta hän lähti vaeltamaan ja kierteli kolmen vuoden ajan eri luostareissa. Vuonna 1316 hän tuli Tšelmovuorelle, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kargopolista, ja asettui sinne. Kiril oli tuolloin 30-vuotias. Hän kilvoitteli kolme vuotta yksin erämaassa. Sitten hänen luokseen tuli hänen veljensä Kornili ja he kilvoittelivat jonkin aikaa yhdessä, kunnes Kornili siirtyi toiseen paikkaan harjoittamaan vaikenemiskilvoitusta. Pyhittäjä Kiril jäi yksin Tšelmovuorelle palvelemaan Herraa.

Erakon pyhä elämä ei kuitenkaan voinut pysyä salassa. Lähiseudun kylissä häntä pidettiin suurena kilvoittelijana, ja monet kristityt tulivat hänen luokseen hyötyäkseen hengellisesti hänen opetuksistaan. Mutta pyhittäjän vaikutus ei ulottunut vain ortodokseihin vaan myös niihin asukkaisiin, jotka eivät vielä olleet kääntyneet kristinuskoon. Tšelmovuoren ympäristössä asui suomensukuista kansaa, jonka joukossa ei vielä ollut montakaan kristittyä. Pyhittäjä Kirilin vaikutuksesta kristinusko alkoi levitä heidän keskuuteensa ja monet ottivat kasteen. He tulivat Kirilin luo kuuntelemaan hänen opetuksiaan uskosta ja Jumalan käskyistä.

Pyhittäjä Kiril eli erämaassa 52 vuotta paastoten, rukoillen ja tehden apostolista lähetystyötä. Saavutettuaan 82 vuoden iän hän nukkui autuaaseen kuolonuneen 8. joulukuuta vuonna 1368. Muutaman vuoden kuluttua hänen kilvoittelupaikalleen syntyi luostari. Hänen pyhäinjäännöstensä äärellä tapahtui runsaasti ihmeitä ja maine hänestä uutena ihmeidentekijänä levisi ympäri Venäjää.