Pyhittäjä Johannes Psykhalainen

Johannes oli kotoisin Galatian maakunnasta ja hänen isänsä oli pappi. Vartuttuaan hän meni luostariin Bityniaan ja koko hänen kotiväkensä seurasi hänen esimerkkiään. Nikean VII kirkolliskokouksen aikoihin vuonna 787 hän siirtyi isänsä ja veljiensä kanssa Eläväksitekevän lähteen luostariin Konstantinopoliin. Siellä heidät vihittiin munkeiksi. Pyhä patriarkka Tarasios (25.2.) vihki pian Johanneksen diakoniksi. Tämän jälkeen hän ei enää kuluttanut aikaansa maallisiin opintoihin, vaan paneutui kokonaan pyhän Raamatun tutkimiseen.

Toimittuaan jonkin aikaa luostarin taloudenhoitajana Johannes siirtyi pieneen Jumalanäidille omistettuun luostariin Psykhan kaupunginosaan Bosporinsalmen Euroopan puoleisella rannalla. Hän toimi luostarin taloudenhoitajana. Igumenina oli hänen veljensä, joka myöhemmin vihittiin piispaksi. Silloin Johanneksesta tuli hänen seuraajansa luostarin johtajana. Bulgarian kaani Krum oli tuhonnut luostarin rakennukset vuonna 813, joten Johannes joutui käyttämään paljon voimia luostarin jälleenrakentamiseen.

Johannes tuli tunnetuksi pyhien ikonien puolustajana ikoneita vastustaneen keisari Leo Armenialaisen hallitusaikana (813–820). Johannes vietiin ensin keisarin kanssa samanmielisen patriarkka Teodoros Kassiteraksen eteen nuhdeltavaksi, sitten hänet luovutettiin kaupungin käskynhaltijalle. Häntä ruoskittiin ja pahoinpideltiin, minkä jälkeen hänet lähetettiin maanpakoon Khersoniin. Siellä hän viipyi viisi vuotta viettäen erittäin askeettista elämää. Hän sai lahjan tehdä ihmeitä. Eräänä päivänä hän näki näyssä soihdun tulevan ulos suustaan. Siitä lähtien hänestä tuli todellinen valo alueen asukkaille. Voimakkaiden puheittensa lisäksi hän loisti erityisesti myös ihmeteoillaan.

Kun keisari Mikael II salamurhasi Leon, Johannes saattoi palata Konstantinopoliin keisarin annettua lyhytaikaisen armahduksen maanpaossa oleville munkeille. Siellä hän vetäytyi luostariinsa, jossa hän oppilaittensa ympäröimänä pian antoi sielunsa Jumalan käsiin. Tämä tapahtui luultavasti vuonna 825. Ihmeet, joita alkoi tapahtua hänen haudallaan, olivat omalta osaltaan vaikuttamassa ortodoksisen uskon voittoon taistelussa ikonoklasmia vastaan.