Pyhittäjä Jaakob Železnoborovilainen

Pyhittäjä Jaakob syntyi 1300-luvun lopulla Galitšissa Pohjois-Venäjällä. Hänen nuoruusvuosistaan tiedetään vain, että hän oli ylhäistä sukua. Jaakob aloitti luostarikilvoituksen pyhittäjä Sergei Radonežilaisen oppilaana Pyhän Kolminaisuuden luostarissa, jonne hän meni vanhempiensa kuoleman jälkeen. Muutaman vuoden kuluttua hän vetäytyi yksinäisyyteen Železnoborovin metsään. Hän rakensi itselleen keljan ja kilvoitteli täydessä hiljaisuudessa. Ihmiset kuitenkin löysivät hänen kilvoituspaikkansa. Jaakobin ympärille alkoi kerääntyä veljiä, ja hän rakennutti paikalle kirkon Pyhän Johannes Kastajan kunniaksi.

Vuonna 1415 Jaakob kävi perusteilla olevan luostarin asioilla Moskovassa. Suuriruhtinas Vasili I:n puoliso Sofia oli menehtymäisillään synnytykseen ja Jaakobia pyydettiin rukoilemaan tämän puolesta. Jaakob käski rauhoittelemaan ruhtinasta ja ilmoitti, että jo samana iltana ruhtinatar synnyttäisi perillisen. Näin tapahtuikin ja kiitollinen suuriruhtinas teki lahjoituksen Železnoborovin luostarin hyväksi.

Jaakob otti luostarissaan käyttöön Sergein Pyhän Kolminaisuuden luostarin ankaran ohjesäännön, mutta vasta elämänsä loppupuolella hän taipui veljestön pyyntöön ja otti vastaan igumenin arvon.

Vuonna 1429 Kazanin tataarit hävittivät luostarin maan tasalle, mutta pyhittäjä Jaakobin tarmokkaalla johdolla se rakennettiin nopeasti uudelleen. Jälleenrakentamisen jälkeen hän ryhtyi auttamaan tataarien hyökkäyksestä kärsineitä ihmisiä. Kaikki hädänalaiset ja nälkäiset saivat luostarista yösijan, apua ja lohdutusta.

Pyhittäjä Jaakob antoi sielunsa Herralle vuonna 1442. Hänet haudattiin perustamaansa luostariin. Hänen pyhäinjäännöksensä löydettiin vuonna 1613.

11
4