Pyhittäjä ja tunnustaja Nikeforos Sebazelainen

Pyhittäjä Nikeforos oli kotoisin Vähän-Aasian Anatolian maakunnasta. Hän meni luostariin hyvin nuorena. Luopuen kaikista maallisista asioista hän antautui veljestön nuorimpana palvelemaan muita isiä ja veljiä. Mitä syvemmälle nöyryyteen hän sukelsi ahdistaen ruumistaan askeesilla, sitä enemmän hän myös edistyi sisäisessä näkemisessä. Hän ei kuluttanut hetkeäkään turhiin puuhiin vaan keskittyi koko ajan Jumalan muistamiseen. Erityisesti öisten jumalanpalvelusten aikana hän profeettakuningas Daavidin tavoin “ei suonut silmilleen unta eikä lepoa silmäluomilleen, ennen kuin löysi Herralle sijan” (Ps.132:4–5).

Nikeforoksen palava rakkaus Jumalaa ja Hänen pyhiään kohtaan sai hänet tarttumaan hengellisiin aseisiin ikonien puolesta ikonoklasmin jälkitaisteluissa keisari Leo Armenialaisen aikana (813–820). Eräät panettelijat, jotka tahtoivat päästä keisarin suosioon, ilmiantoivat hänet ikonien puolustajana. Kidutusten aikana Nikeforos pysyi järkkymättömänä. Jumalan antama kärsivällisyys sammutti kidutusten aiheuttaman tuskan ja vahvisti pyhää entisestään – samalla tavoin kuin hehkuva rauta karaistuu, kun se kastetaan kylmään veteen.

Kidutusten jälkeen Nikeforos karkotettiin Konstantinopolin edustalla oleville Prinssisaarille, missä häntä pidettiin ankarassa vankeudessa. Mutta hän iloitsi puutteesta ja koettelemuksista, joita hän sai kärsiä rakkaudesta Kristukseen, niin kuin hän oli aikaisemmin iloinnut vapaaehtoisista askeettisista kilvoituksistaan.

Keisari Leon murhan jälkeen vuonna 820 Nikeforos vapautettiin yhdessä muiden tunnustajien kanssa. Sen sijaan että hän olisi palannut luostariinsa, hän meni Bityniaan syrjäiseen metsäiseen Sebazen (tai Sebaten) saareen, joka sijaitsee lähellä Prenetosta (nykyisin Karamürsel). Suurella työllä hän raivasi saaren asuinkelpoiseksi. Pian Nikeforoksen saarelle perustamaan uuteen luostariin kerääntyi paljon oppilaita, joita hänen pyhän elämänsä kirkkaus veti puoleensa. Hän oli kaikille luostarikilvoituksen elävä esimerkki ja opetti enemmän hiljaisuudellaan kuin pitkillä keskusteluilla.

Kun seutua kohtasi ankara nälänhätä, pyhä Nikeforos avasi luostarinsa ruokavarastot ja jakoi auliisti ruokatarpeita kaikille pyytäjille. Varastot eivät kuitenkaan vähentyneet vaan päinvastoin enenivät ihmeellisellä tavalla. Tällä tavoin pyhä Nikeforos pelasti alueen asukkaat nälkäkuolemalta samaan tapaan kuin aikoinaan patriarkka Joosef Egyptissä. (1. Moos. 41).

Kun Nikeforoksen lähtöhetki taivaallisiin asuntoihin koitti, hän kutsui oppilaansa ympärilleen ja kehotti heitä jatkamaan herpaantumatta hengellisiä kilvoituksiaan ja pysymään uskollisina Jumalan käskyille ja kirkon pyhälle traditiolle. Sen jälkeen hän antoi sielunsa Herransa käsiin.

29
4