Pyhittäjä Iisak Spoletolainen

500-luvulla elänyt pyhä Iisak Spoletolainen (Monte Lucolainen) oli syntyjään syyrialainen. Hän oli munkkina eräässä luostarissa, mutta joutui pakenemaan monofysiittien vainoja Italiaan. Uudessa maassa Iisak saapui Monte Lucon alueella sijaitsevaan Spoletoon (lat. Spoletium).

Spoletossa Iisak kiiruhti heti ensitöikseen kaupungin kirkkoon. Hän vietti temppelissä kolme päivää ja kolme yötä hartaasti rukoillen. Eräs epäluuloinen kirkonpalvelija kuitenkin seurasi Iisakin puuhia ja alkoi epäillä hänen motiivejaan. Lopulta hän ajoi Iisakin pois kirkosta. Hän löi Iisakia ja nimitteli tätä tekopyhäksi. Samalla hetkellä kirkonpalvelijaan meni demoni. Kiusaaja ei suostunut lähtemään miehestä ennen kuin Iisak auttoi tätä. Silloin paha henki huusi suureen ääneen: “Iisak ajaa minut pois!” Tämän jälkeen se lähti miehestä.

Demonin kirkaisusta Spoleton asukkaat saivat tietää uuden vieraan nimen. Tapaus sai kaupunkilaiset vakuuttumaan Iisakin pyhyydestä. Tämän vuoksi he halusivat antaa hänelle lahjoja ja rakentaa hänelle luostarin. Iisak kuitenkin kieltäytyi niin lahjoista kuin luostarin rakentamisaikeistakin. Hän pakeni paikalta ja vetäytyi asumaan kaupungin lähellä sijaitsevaan luolaan.

Vietettyään useita vuosia erakkona Iisak näki Jumalansynnyttäjän ilmestyvän hänelle. Näyssä Herran Äiti pyysi häntä ottamaan itselleen oppilaita. Iisak noudatti Jumalansynnyttäjän neuvoa, ja pian hänen ympärilleen kerääntyi muutamia oppilaita. Iisak ei kuitenkaan koskaan perustanut varsinaista luostaria.

Iisak sai Jumalalta myös ihmeiden tekemisen ja profetoimisen lahjan. Näiden taivaallisten lahjojen lisäksi hän ei kaivannut mitään. Hän noudatti elämässään omaisuudettomuuden ihannetta täysin tinkimättämästi. Iisakin oppilaiden pyytäessä lupaa ottaa vastaan uskovien antamia lahjoja Iisak vastasi heille: “Munkki, joka haluaa maallista omaisuutta, ei ole munkki.” Pyhittäjä Iisak nukkui kuolonuneen vuoden 550 tienoilla. Venäläisissä kalentereissa hänen muistopäivänsä on 12. huhtikuuta.

11
4