Pyhittäjä Feodosi Totmalainen

Pyhittäjä Feodosi syntyi Vologdassa 1500-luvun alussa. Hän oppi kotonaan lukutaidon ja pääsi perehtymään sielua hyödyttävien kirjojen maailmaan. Niiden lukeminen herätti hänessä halun vihkiytyä munkiksi ja omistaa elämänsä Jumalalle. Kuuliaisuudesta vanhempiaan kohtaan hän kuitenkin meni naimisiin. Avioliitosta syntyi yksi tytär, Marina. Rakkaus vaimoon ja tyttäreen eivät estäneet Feodosia edistymästä myös hengellisessä elämässä.

Feodosi kävi ahkerasti kirkossa. Siellä hänen sydämeensä osuivat evankeliumin sanat: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:37–38) Feodosi oli toivonut saavuttavansa eettisen täydellisyyden noudattamalla vanhempiensa tahtoa, mutta evankeliumin sanat saivat hänet tuntemaan yhä suuremman ristiriidan yhtäältä oman elämänsä ja toisaalta Jumalan rakastamisen ja Hänen tahtonsa täyttämisen välillä. Herra ei kuitenkaan hylännyt häntä. Vanhempien ja vaimon kuoleman myötä Feodosin siteet maailmaan katkesivat. Jätettyään tyttärensä sukulaisten kasvatettavaksi hän meni läheiseen Prilukan luostariin, jonka igumeni vihki hänet munkiksi.

Feodosi piti esikuvanaan luostarin perustajaa pyhittäjä Dimitriä ja kävi joka päivä hänen haudallaan rukoilemassa. Pian igumeni lähetti hänet Totmaan luostarin suolankeittämöiden esimieheksi. Hän sai tuotannon ja siitä koituvat tulot kasvamaan nopeasti osoittamalla laupeutta ja myötätuntoa työläisille, jotka alkoivat pitää häntä hyvänä enkelinään. Monien huoltensa keskellä Feodosi kaipasi kuitenkin yksinäisyyttä. Koska Totman lähistöllä ei ollut luostaria, hän etsi sopivan paikan ja pyysi sitten Prilukan luostarin igumenilta vapautusta kuuliaisuustehtävästään sekä siunausta uuden luostarin perustamiseen. Sitten hän rakensi omin käsin ensimmäisen keljan. Paikalliset asukkaat, jotka kunnioittivat ja rakastivat Feodosia, lahjoittivat luostarille maata, toivat hänelle kaikkea mitä hän tarvitsi ja auttoivat rakentamisessa. Myöhemmin tsaari Iivana IV Julma (1533–1584) ja Moskovan metropoliitta Makari (30.12.) tekivät suuria lahjoituksia luostarin kaunistamiseksi.

Syvässä nöyryydessään Feodosi alisti kaikki aikeensa Jumalalle, ja Herra antoi hänen menestyä kaikessa mihin hän ryhtyi. Hän eli perustamassaan luostarissa viisitoista vuotta, mutta ei vaatimattomuudessaan halunnut pappisvihkimystä. Ennen kuolemaansa Feodosi laati testamentin kehottaen munkkiveljiä erityisesti muistamaan rukouksissaan vainajia. Tammikuun 28. päivänä vuonna 1568 hän otti vielä vastaan pyhän ehtoollisen ja antoi sitten henkensä Jumalalle rauhallisesti kuin olisi nukahtanut syvään uneen. Hänen haudallaan tapahtui sittemmin paljon ihmeitä, samoin kuin Sumorinin Jumalanäidin ikonin edessä, jonka hän oli saanut siunaukseksi Prilukan luostarin igumenilta.