Pyhittäjä David Garedjilainen ja hänen oppilaansa pyhittäjä Lukiane

Pyhittäjä David (Davit) Garedjilainen oli syntyjään syyrialainen. Hänestä tuli pyhän Johannes Zedazenilaisen (7.5.) oppilas ja hän siirtyi tämän mukana 500-luvulla Georgiaan. Siellä David asettui hengellisen poikansa Lukianen kanssa vuorelle, joka kohosi Kartlin[1] pääkaupungin Tifliksen (Tbilisi) yläpuolella.

Kartli oli tuohon aikaan persialaisten tulenpalvojien uhkaama. Pyhittäjä David vietti päivät rukouksessa anoen Herralta anteeksiantoa kaupungin asukkaiden synneille. Päätettyään rukouksensa hän siunasi vuorelta käsin kaupungin. Kerran viikossa hän laskeutui Lukianen kanssa Tiflikseen saarnaamaan.

Davidin arvovalta ja suosio saivat tulenpalvojat kuohuksiin. Häväistäkseen hänet kansan silmissä he syyttivät häntä haureudesta ja kutsuivat todistajakseen erään raskaana olevan prostituoidun, joka väitti häntä lapsensa isäksi. Pannen toivonsa Jumalaan David kosketti sauvallaan naisen vatsaa käskien syntymätöntä lasta ilmoittamaan totuuden. Silloin lapsi sanoi kohdusta todellisen isänsä nimen. Panettelusta raivostuneet paikallaolijat kivittivät naisen kuoliaaksi. David yritti turhaan saada heitä lopettamaan, mutta ei pystynyt hillitsemään kiihtynyttä joukkoa.

Näiden tapahtumien syvästi järkyttämänä David lähti seudulta oppilaansa Lukianen kanssa. He asettuivat pieneen luolaan erämaassa ja viettivät kaiken aikansa rukouksessa. He söivät vain villiyrttejä ja puiden kaarnaa. Kun yrtit kuivuivat kesän kuumuudessa, Jumala lähetti heidän luokseen peuroja. Lukiane lypsi ne ja toi maidon pyhittäjä Davidille. Tämä teki ristinmerkin maidon ylle, jolloin se muuttui ihmeellisesti juustoksi. Hämmästyksen lyömä Lukiane sanoi Davidille: ”Vaikka ruumiini mätänisi ja riutuisi nälästä ja janosta, en salli itseni huolehtia tämän ajallisen elämän asioista.” Keskiviikkoisin ja perjantaisin David ja Lukiane paastosivat syömättä mitään eivätkä peurat tulleet heidän luokseen noina päivinä.

Kerran vaarallinen käärme asettui läheiseen luolaan ja hyökkäili kaikkien kohdalle osuvien eläinten kimppuun. Pyhittäjä Davidin käskystä se kuitenkin jätti paikan.

Paikalliset metsästäjät sattuivat kerran peuroja jäljittäessään näkemään, miten Lukiane lypsi peuroja niiden seisoessa paikoillaan kuin lampaat. Metsästäjät osoittivat kunnioitustaan pyhittäjä Davidille ja kotiin palattuaan kertoivat, mitä olivat nähneet. Pian Garedjin erämaa täyttyi kilvoittelijoista, jotka kaipasivat päästä lähemmäksi Kristusta. Paikalle perustettiin luostari, joka oli vuosisatojen ajan uskon ja oppineisuuden keskus ja kulmakivi Georgiassa.

Jonkin ajan kuluttua David lähti pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Hän jätti Lukianen sijaisekseen luostariin ja otti mukaansa muutamia muita veljiä. Kun pyhiinvaeltajat saapuivat ”Armon harjanteena” tunnetulle paikalle, josta Jerusalem jo näkyi, David lankesi polvilleen ja ylisti kyyneliä vuodattaen Jumalaa. Pitäen itseään arvottomana seuraamaan Jeesuksen Kristuksen jalanjälkiä, hän tyytyi vain katselemaan kaupunkia matkan päästä. Jerusalemin porttien ulkopuolella hän rukoili palavasti sillä välin kun hänen matkatoverinsa kävivät kunnioittamassa pyhiä paikkoja.

David otti muistoksi mukaansa kolme kiveä ”Armon harjanteelta” ja lähti paluumatkalle. Samana yönä enkeli ilmestyi Jerusalemin patriarkalle ilmoittaen, että kaukaa tullut hurskas mies nimeltä David oli ottanut mukaansa Jerusalemin koko pyhyyden. Enkeli kertoi, että tuo hurskas mies oli kävellyt Nablusin kaupungin halki ryysyihin pukeutuneena selässään vanha reppu, jossa kolme pyhää kiveä olivat. Patriarkka lähetti sananviejiä muukalaisen perään vaatimaan, että tämä palauttaisi kaksi kiveä ja veisi mukanaan vain yhden. Pyhittäjä David palautti kaksi kiveä, mutta torjui patriarkan esittämän vierailukutsun. Hän vei kolmannen kiven luostariinsa, ja tähän päivään asti se on ollut täynnä ihmeellistä parantavaa armoa.

Pyhittäjä Davidin tuotua ihmeitätekevän kiven Jerusalemista veljestön määrä luostarissa kaksinkertaistui. David itse huolehti heistä hengellisesti ja rohkaisi heitä kaikkia. Hän vieraili myös vanhempien erakkojen luona tuoden heille lohdutusta. Hänen tahdostaan perustettiin Pyhän Johannes Kastajan luostari paikalle, jonka nimi oli Mravalmta eli ”Vierivät vuoret”.

Jumala ilmoitti Davidille ennalta, että tämän siirtyminen taivasten valtakuntaan oli lähestymässä. David kutsui erämaan isät luokseen ja kehotti heitä viimeisen kerran pysymään horjumattomina kilvoituksessaan ja anomaan lakkaamatta Herralta pelastusta sielulleen. Nautittuaan pyhän ehtoollisen hän kohotti kätensä Herran puoleen ja antoi henkensä.

Pyhittäjä Davidin reliikkien äärellä on kautta aikojen tapahtunut paljon ihmeitä. Sokeana syntyneet ovat parantuneet pyhäinjäännöksiä kunnioittaessaan. Tähän päivään asti uskovat ovat pyhittäjä Davidin haudalla parantuneet hengellisistä ja ruumiillisista koettelemuksista. Georgiassa pyhittäjä Davidin muistoa on vietetty Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeisenä torstaina.


[1] Kartli on historiallinen alue Georgian keski- ja itäosissa. Antiikin aikana se tunnettiin nimellä Iberia.

7
5