Pyhittäjä Aristokli Moskovalainen
Pyhittäjä Aristokli syntyi talonpoikaisperheeseen Uralilla Orenburgissa vuonna 1846. Vanhemmat antoivat hänelle nimen Aleksei hänen isänsä mukaan, joka kuitenkin kuoli Aleksein ollessa vielä aivan pieni. Kymmenvuotiaana Aleksei sairastui vakavasti. Hänen äitinsä Matrona rukoili palavasti Jumalaa ja lupasi mennä luostariin pojan vähän vartuttua, jos tämä vain paranisi. Jumala kuuli Matronan rukouksen. Poika toipui, ja seitsemän vuoden kuluttua Matrona täytti lupauksensa. Aleksei solmi avioliiton.
Vaimonsa kuoltua Aleksei meni vuonna 1876 Athosvuorelle ja liittyi venäläisen Pyhän Panteleimonin luostarin veljestöön. Luostari eli tuolloin kukoistuskauttaan. Neljän vuoden kuluttua Aleksei vihittiin munkiksi, jolloin hän sai nimen Aristokli, ja vuonna 1884 hänet vihittiin pappismunkiksi. Kolmen vuoden kuluttua isä Aristokli lähetettiin Moskovaan palvelemaan luostarin kaupunkitalossa, joka toimi luostarille lahjoitetussa pienessä kartanossa kaupunkialueella. Talossa oli pyhälle Panteleimonille omistettu kappeli. Sana Aristoklin pyhästä elämästä levisi ympäri Moskovaa ja hänen luokseen tuli paljon apua ja ohjausta tarvitsevia. Saamillaan lahjoituksilla hän auttoi köyhiä lapsiperheitä. Hän alkoi myös julkaista Athosvuoren kilvoittelijoita ja elämää esittelevää aikakauslehteä, joka levitti Venäjällä tietoutta Athosvuoresta. Pyhittäjä Aristokli johti kaupunkitaloa vuosina 1891‒1894, minkä jälkeen hänet kutsuttiin takaisin Athokselle.
Vuonna 1909 Pyhän Panteleimonin luostarin vanhintenneuvosto nimitti Aristoklin toistamiseen Moskovan edustuston johtajaksi. Siellä hän loisti jälleen hyveellisen elämänsä valoa ottaen päivittäin vastaan satoja ihmisiä. Monista, jotka tulivat ensi kertaa hänen luokseen toivottomina tai sielu täynnä syntejä, tuli hänen uskollisia hengellisiä lapsiaan. Pyhittäjä Aristokli sai Jumalalta selvänäköisyyden lahjan ja teki monia ihmeitä. Hänen aikanaan Pyhän Panteleimonin luostarin edustustoon Moskovassa rakennettiin kaksi uutta kolmikerroksista rakennusta. Toisen talon yläkertaan hän antoi sisustaa Jumalansynnyttäjän Joutuisa auttaja ‑ikonille pyhitetyn kirkon. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Tiihon vihki kirkon käyttöön pian pyhittäjä Aristoklin kuoleman jälkeen.
Kilvoiteltuaan hyvän kilvoituksen pyhittäjä Aristokli antoi sielunsa Herralle elokuun 24. päivänä 1918. Hänet haudattiin marmorihautaan edustuston hautaholviin. Venäjän vallankumouksen jälkeen valtio otti Athosvuoren Pyhän Panteleimonin luostarin edustuston haltuunsa. Uskovat siirsivät pyhittäjä Aristoklin maalliset jäännöksen Danilovin luostarin hautausmaalle (1923), jotteivät ne jäisi ateistien käsiin. Vuonna 2004 pyhäinjäännökset palautettiin Pyhän Panteleimonin luostarin edustustoon ja pyhä Aristokli liitettiin Moskovan alueen pyhien joukkoon.