Pyhittäjä Antonios Uusi

Jumalan palvelija Antonios syntyi Jerusalemin lähellä vuonna 789. Kasteessa hän sai nimen Johannes. Jo lapsena hänen hurskaat vanhempansa antoivat hänet erään vuorilla asuvan erakon palvelukseen. Erakko näki pojan loistavan tulevaisuuden mutta ilmoitti tälle myös, että vaikka poika tekisi mitä tahansa, lopulta hän kuitenkin omistautuisi kokonaan Jumalan palvelemiseen. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Johannes oleskeli Vähän-Aasian Attaleiassa, jossa eräs laivastoamiraali otti hänet palvelukseensa. Johannes nousi nopeasti arvoasteikossa ja lopulta keisari Mikael II (820–829) nimitti hänet Vähän-Aasian eteläisen Kybyrraetotin maakunnan maaherraksi.

Uransa huipulla ollessaan Johannes alkoi ajatella avioliiton solmimista. Samoihin aikoihin erakko lähetti hänelle muistutuksen lausumastaan profetiasta. Johannes järjesti maakunnan johtohenkilöille suuret juhlat, mutta niiden aikana hän Jumalan tahdolle kuuliaisena poistui paikkakunnalta salaa palvelijansa Teodoroksen kanssa. Pylväskilvoittelija Eustratios vihki heidät molemmat munkeiksi antaen heille uusiksi nimiksi Antonios ja Sabbas. Välteltyään aikansa keisarin toimeenpanemia etsintöjä he asettuivat lopulta erakkomajaan Bitynian Olymposvuorelle. Heidän hengellinen ohjaajansa oli ankara erakko Jaakob, joka oli entinen piispa.

Myöhemmin Antoniosta alettiin väärin perustein syyttää rahojen kavaltamisesta maaherrana ollessaan, ja hän joutui joksikin aikaa vankilaan. Vapaaksi päästyään hän palasi Olymposvuorelle, jossa hänen hengellinen isänsä Jaakob oli kuolinvuoteellaan.

Eräänä päivänä Antonios luki pyhän Johannes Siinailaisen Portaat-kirjasta: ”Se joka hiljaisuudessa eläessään on oppinut tuntemaan heikkoutensa ja on sen jälkeen vaihtanut elintapaansa ja myynyt itsensä kuuliaisuuteen, on sokeana oltuaan vaivaa näkemättä saanut näkönsä ja nähnyt Kristuksen.” Niinpä hän päätti lähteä tuntemattomana Bitynian Kioksessa sijaitsevaan luostariin päästäkseen osalliseksi kuuliaisuuden siunauksesta. Siellä hän teki auliisti kaikkein raskaimpia ja epämieluisimpia töitä. Ryysyisissä vaatteissa ja huonoissa kengissä hän oksasti luostarin viinitarhaa, vaikka kokemattomuuttaan leikkasi monta kertaa omia sormiaan. Lisäksi hän palveli veljiä luostarin trapesassa. Hän ei valittanut igumenin ankaraa kohtelua eikä töiden raskautta, sillä hän odotti saavansa palkintonsa kilvoittelunsa lopussa. Eräänä yönä hän näki unessa miehen, jolla oli kädessään vaaka. Toisessa vaakakupissa olivat kaikki hänen syntinsä nuoruudesta lähtien ja toisessa kuokka, jolla hän puhdisti luostarin puutarhaa rikkaruohoista. Se oli painavampi kuin syntejä sisältävä kuppi ja mies sanoi hänelle: ”Katso, Herra on hyväksynyt työsi ja antanut anteeksi syntisi.”

Luostarin igumenin Ignatioksen kuoltua Antonios palasi erakkolaansa Olymposvuorelle. Siellä hän vältti pyhien ikonien kunnioittajien vainot. Niiden päätyttyä hän siirtyi Herakleionin luostariin, joka sekin sijaitsi Olympoksella. Veljien häntä kohtaan osoittama kunnioitus häiritsi häntä kuitenkin siinä määrin, että hän pyysi siunausta palata erakkoelämään. Igumeni siunasi hänet lähtemään Kaikkien pyhien skiittaan, joka oli Herakleionin sivuluostari Konstantinopolissa. Siellä Antonios eli täydellisessä eristäytyneisyydessä seitsemän vuotta, minkä jälkeen hän alkoi ottaa vastaan vierailijoita. Hän kävi itsekin toisinaan tapaamassa lähellä asuvia kilvoittelijoita.

Antonioksen rukousten voimalla tapahtui lukuisia ihmeitä. Muun muassa keisarinna Teodoran veli, tunnettu kenraali Petronas parani vaikeasta sairaudestaan. Antonioksen neuvosta Petronas ryhtyi armeijoineen taisteluun Melitenen emiirin Umarin arabijoukkojen kanssa. Petronas sai maineikkaan voiton ja keisarikunnan vihollisena tunnettu emiiri kaatui. Tämän jälkeen kenraali tahtoi pitää pyhän Antonioksen aina lähellään ja järjesti tälle asuinpaikan omaan taloonsa.

Saavutettuaan 85 vuoden iän pyhä Antonios sairastui ja vetäytyi erääseen Konstantinopolin luostariin. Petronas kiirehti sinne ja pyysi kyynelsilmin hengellistä isäänsä ja parantajaansa rukoilemaan, ettei hänen tarvitsisi enää elää tämän kuoleman jälkeen. Kotimatkallaan Petronaskin sairastui, ja he kuolivat samalla hetkellä. Tämä tapahtui vuonna 865. Pyhä Antonios pääsi lepoon saamaan palkan kilvoituksistaan mukanaan hengellisen poikansa sielu, jolle hän oli rukouksillaan hankkinut Jumalan armon.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

1
12