Pyhittäjä Aleksi Golosejevolainen, Kiovalainen

Hurskas kiovalainen aatelisnainen Maria Šepeleva osallistui vuonna 1832 pyhän Mitrofan Voronežilaisen (23.11.) kanonisointijuhlaan. Juhlallisuuksien aikana arkkipiispa Antoni ilmoitti, että Maria synnyttäisi vammaisen pojan, josta kuitenkin tulisi Jumalan palvelija. Vuonna 1840 Šepelevin perheeseen todella syntyi täysin kuuromykkä poika, jolle annettiin nimeksi Vladimir. Leskeksi jäänyt äiti huolehti parhaansa mukaan pojan uskonnollisesta kasvatuksesta. Kun poika oli täyttänyt viisitoista vuotta, Kiovan metropoliitta Filaret kutsui hänet ja hänen äitinsä pääsiäisen ehtoopalvelukseen kotikirkkoonsa. Palveluksen jälkeen hän tervehti Vladimiria kolmesti pääsiäistervehdyksellä ”Kristus nousi kuolleista!”. Kolmanteen tervehdykseen poika vastasi ”Totisesti nousi!” ja siitä lähtien hän alkoi puhua normaalisti.

Metropoliitta Filaret otti Vladimirin suojelukseensa, ja tämän äidin kuoleman jälkeen huolehti hänen kasvatuksestaan. Vladimir toimi metropoliitan kuuliaisuusveljenä Kiovan luolaluostarissa ja opiskeli Kiovan hengellisen akatemian parhaiden opettajien johdolla. Metropoliitan rippi-isä vanhus Parfeni (17.3.) vastasi Vladimirin hengellisestä kasvatuksesta ohjaten häntä rukoukseen. Aivan erityisesti hän varjeli tätä kiintymästä rahaan ja omaisuuteen. Kerran metropoliitan luona vieraillut rikas kauppias antoi Vladimirille kiiltävän kultarahan. Kun pyhittäjä Parfeni näki hänen leikkivän kolikolla heitellen sitä ilmaan, hän huomautti ankarasti: ”Miksi leikit paholaisen kanssa?” Viisaan vanhuksen sanat painuivat heti Vladimirin mieleen.

Seitsemäntoistavuotiaana Vladimirista tuli virallisesti Kiovan luolaluostarin kuuliaisuusveli, ja hän sai tehtävän kirjapainossa. Vuonna 1872 hänet vihittiin munkiksi nimellä Aleksi ja muutaman vuoden kuluttua pappismunkiksi. Samalla hänet määrättiin pyhiinvaeltajien rippi-isäksi, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Toimiessaan luostarin lähempien luolien kalustonhoitajana hän otti pyhiinvaeltajat vastaan lämpimän ystävällisesti ja esitteli luolat kertoen sinne haudattujen kilvoittelijoiden elämästä. Myöhemmin hänet siirrettiin hoitamaan vastaavaa tehtävää luostarin pääkirkkoon. Hän ei kuitenkaan saanut nauttia pitkään siellä toimitetuista suurenmoisista jumalanpalveluksista. Eräät sisarukset, joita hän oli auttanut taloudellisesti, alkoivat panetella häntä ja syyttivät hänen kavaltaneen heiltä suuren summan rahaa. Syytöksineen he saattoivat luostarin niin kuohuksiin, että isä Aleksi katsottiin parhaaksi siirtää luolaluostarin alaiseen Kristuksen kirkastumisen skiittaan. Niin hän joutui eroamaan hänelle rakkaasta luostarista, jossa hän oli kilvoitellut jo yli 30 vuotta.

Muutaman vuoden kuluttua isä Aleksi siirrettiin niin ikään luolaluostarin alaiseen Golosejevon luostariin, joka sijaitsi Kiovan laitamilla ja jossa hän vietti loppuelämänsä, kaikkiaan yli 21 vuotta. Hän toimi kirkkokalustonhoitajana ja oli edelleen luolaluostarin veljestön rippi-isänä. Viisailla neuvoillaan ja oikein ajoitetuilla varoituksen sanoillaan hän herätti myös pyhiinvaeltajien huomion. Isä Aleksi tunnettiin ensin vain Kiovassa, mutta ennen pitkää tieto hänen myötätuntoisesta ja rakkautta huokuvasta suhtautumisestaan lähimmäisiinsä levisi ympäri Venäjää ja pyhiinvaeltajat alkoivat tungeksia hänen keljansa ulkopuolella. Hän iloitsi jokaisen kohtaamisesta ja tarjosi kaikille tulijoille teetä ja pullaa. Tavallisen kansan lisäksi myös piispat kävivät hänen luonaan keventämässä omaatuntoaan. Aleksi oli Kiovan metropoliittojen Joannikin ja Flavianin rippi-isä. Tšernigovin arkkipiispa Antoni halusi vielä kuolinvuoteellaan puhua hänen kanssaan ja antoi sielunsa Herralle hänen läsnä ollessaan.

Jumala antoi isä Aleksille hengellisen erottelukyvyn ja selvänäköisyyden lahjan, jota hän käytti kehottaessaan ihmisiä katumukseen. Hänen toimittamansa jumalanpalvelukset koskettivat rukoilijoiden sielua.

Vuotta ennen kuolemaansa isä Aleksi sairastui vakavasti. Hänellä oli sydänvika ja hänet vapautettiin jumalanpalvelusten toimitusvuoroista. Kuolemaansa edeltävänä päivänä hän jakoi pois vähäisen omaisuutensa. Hän antoi henkensä rauhassa Herralle maaliskuun 11. päivänä vuonna 1917.

Vuonna 1925 pyhä Aleksi ilmestyi kolme kertaa unessa piispalle pyytäen hautaamaan hänet toiseen paikkaan, sillä hauta oli täynnä vettä. Lupa uudelleen hautaamiseen saatiin vain vaivoin, sillä kirkon vaino oli jo alkanut. Isä Aleksin hauta osoittautui todellakin veden täyttämäksi. Ennen uudelleen hautaamista arkku tuotiin kirkkoon, joka tuli täyteen hyvää tuoksua. Ukrainan ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyhittäjä Aleksi Golosejevolaista pyhänä.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

11
3