Pyhittäjä-äiti Pelagia Antiokialainen

Pyhä Pelagia eli Antiokiassa 400-luvun puolivälin tienoilla. Hän oli tuon suurkaupungin kuuluisin tanssijatar ja näyttelijä. Esiintymisellään ja siveettömällä elämällään hän kokosi suuren omaisuuden, jonka hän käytti oman kehonsa koristelemiseen parhailla vaatteilla ja nautinnollisilla tuoksuilla voidakseen houkutella verkkoihinsa uusia uhreja. Hänellä oli paljon orjia ja palvelijoita, jotka saattoivat häntä kaikkialle hänen liikkuessaan kaupungilla ylellisissä vaunuissaan.

Antiokian arkkipiispa oli kerran kutsunut Edessan pyhän piispan Nunan (Nonnos) puhumaan piispoille Pyhän Julianoksen kirkossa. Nuna oli armoitettu ja innoittunut puhuja, joka sai kuulijansa katumukseen ja rakastamaan hyvettä. Kun Nuna oli puhumassa piispoille, Pelagia käveli ohitse parhaimpiinsa laittautuneena. Toiset piispat ja hurskaat ihmiset käänsivät katseensa poispäin, mutta Nuna katsoi naista ja lausui: ”Voi meitä laiskoja ja välinpitämättömiä! Meidän on tehtävä tili tuomiopäivänä siitä, miksi emme ole olleet yhtä innokkaita ja halukkaita miellyttämään Jumalaa kuin tämä naisparka on ollut koristamaan ruumiinsa katoavaista mielihyvää varten. Ehkä meidän olisi syytä ryhtyä hänen oppilaikseen.” Yöllä piispa rukoili väkevästi Herraa hänen puolestaan.

Seuraavan päivän jumalanpalveluksessa Nuna julisti evankeliumia palavasti Pyhässä Hengessä, ja Pelagia oli kuulijoiden joukossa. Se, mitä Nuna sanoi viimeisestä tuomiosta ja iankaikkisesta rangaistuksesta, viilsi Pelagian sydäntä kuin miekka ja herätti hänessä rakkauden taivaalliseen Sulhaseen, joka on todellinen Rakkaus.

Samana päivänä Pelagia kirjoitti huvilassaan piispa Nunalle kirjeen, jossa pyysi, että hänet otettaisiin vastaan ylenkatsomatta hänen turmeltuneisuuttaan. Nuna vastasi, että jos Pelagia todella tahtoi katua, hänen olisi tultava kirkkoon ja tunnustettava syntinsä koko seurakunnan, papiston ja kansan, edessä. Pelagia tarttui tilaisuuteen ja riensi kirkkoon unohtaen kokonaan ylpeytensä ja komeilunsa. Hän heittäytyi piispan jalkoihin ja pyysi kastetta saadakseen syntyä uudesti ikuiseen elämään ja vahvistua niin, etteivät Paholainen ja tottumus saisi vedettyä häntä takaisin syntiin.

Piispa näki Pelagian katumuksen olevan vilpitöntä ja antoi kastaa hänet. Pelagian kummiksi ja ohjaajaksi tuli Romana-niminen diakonissa. Jo ensimmäisenä yönä Pelagiaa vastaan hyökkäsi kiusaus palata entiseen elämään, mutta rukouksella ja ristinmerkillä hän sai ajatuksen lähtemään. Seuraavien päivien aikana Pelagia vapautti kaikki palvelijansa, antoi heille osan omaisuudestaan ja jakoi loput köyhille.

Kun kaupungilla kohistiin Pelagian kääntymyksestä, hän jätti kotinsa lopullisesti ja meni piispa Nunan luokse. Tuohon aikaan kastetut pitivät valkoista kasteviittaa kahdeksan päivän ajan, mutta kun Pelagian oli aika luopua siitä, hän ei suostunut enää koskemaan entisiin vaatteisiinsa. Sen sijaan hän pyysi piispaa antamaan hänelle omia vaatteitaan, ja Nuna antoi hänelle karhean viittansa.

Pelagia lähti Antiokiasta vähin äänin mieheksi pukeutuneena ja suuntasi Jerusalemiin, jossa hän esiintyi Pelagios-nimisenä miehenä. Hän asui muutamia vuosia pienessä keljassa Öljymäellä ja kilvoitteli päivästä toiseen ruumiiseensa juurtuneita himoja vastaan. Kaiken sen innon, jolla hän oli ennen kaunistanut ulkonäköään, hän käytti nyt kaunistaakseen sieluaan iankaikkiseen elämään. Vaikka hän pysytteli omissa oloissaan, hänen urhoollinen kilvoituksensa tuli tunnetuksi Palestiinan askeettien parissa. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt hänen olevan nainen. Jerusalemilaiset sanoivat häntä eunukiksi.

Kun pyhä Pelagia antoi henkensä rauhassa Jumalalle, munkkeja ja kansaa kerääntyi saattamaan hänet haudan lepoon ja kunnioittamaan hänen pyhää ruumistaan. Kun piispa ja papisto alkoivat voidella ruumista, ”eunukin” sukupuoli paljastui. Hämmentyneinä he yrittivät ensin salata asian kansalta, mutta tieto levisi nopeasti, ja pian kaikki ylistivät Jumalaa asian johdosta. Piispa Nunan diakoni Jakob oli tuolloin Jerusalemissa. Hän kertoi kansalle, kuka tämä kilvoittelija oli ja mistä hän oli tullut. Myöhemmin hän kirjoitti Pelagian elämäntarinan.

8
10